Satokauden päättyessä

Olen nyt kahdeksan kuukauden ajan vuorottelu- ja apurahavapaalla saanut opiskella sekä viljellä tomaatteja ja kirjoittaa niistä, sekä tulevaan tomaattikirjaani että tähän blogiin. Nämä ovat olleet elämäni nopeimmat kahdeksan kuukautta!

Nyt on välitilinpäätöksen aika, sillä maanantaina palaan palkkatyöhön eikä tähän rakkaaseen harrastuksen enää jää paljoakaan aikaa. Todennäköisesti ehdin blogia päivittämään vain satunnaisesti ja lyhyemmin.

SÄÄT. Kesä 2017 oli viileänpuoleinen ja aika pilvinen, mutta Turussa ei ollut mitenkään kovin sateista. Lämmön puute kuitenkin lykkäsi sadon valmistumista pitkälle loppukesään, ehkä pari viikkoa normaalia myöhemmäs. Pilvisyys ja kosteus toi elokuussa kasvihuoneeseen harmaahomeen, mutta onnistuin aika hyvin taistelussa sitä vastaan. Elokuun lopussa avomaanviljelyksilläni tuli ensi kertaa vastaan astetta pahempi vihollinen: tomaattirutto, jolle sateinen sää loi otolliset olot. Kaikkiaan tämä kesä oli erinomaisen opettavainen, mitä tulee tomaatin ja etenkin avomaatomaatin viljelyyn. Seuraavan on pakko olla parempi!

SATO. Tomaatteja on säiden haasteista huolimatta tullut valtavasti, mutta kilomäärää en ole laskenut. Oli lajikkeita, joista ei ehtinyt valmistua yhtään tomaattia ennen kuin rutto iski ja kasvi piti kiskoa pois, mutta osa kasveista antaa satoa vieläkin. Tänään olen taas katkaissut kymmenkunta kasvia ja kipannut ruukkujen mullat mäkeen, mutta kasvihuoneessa sinnittelee edelleen 18 tomaattikasvia. Kahdessa minikasvihuoneessa kasvaa edelleen yhteensä 10, talon eteläseinustalla 12 ja parvekkeella 11 kasvia. Olen siirtänyt keinovalon alle sisälle 3 tomaattiamppelia, jotka ovat täynnä raakileita. Yhteensä jäljellä on siis 54 kasvia eli noin puolet alkuperäisestä määrästä. Alussa oli 110 kasvia ja yhtä monta lajiketta.

Talon suojainen eteläseinusta on ollut hyvä kasvupaikka tomaateille. Tänäänkin siihen paistoi parin tunnin ajan, kun taivas yllättäen selkeni. Jäljellä olevat kasvit toki ovat jo aika räytyneitä, ja kuvanottohetkellä melkein kaikki puskat oli

tyhjennetty punaisista ja oransseitakin hedelmistä.

Olen kasvihuoneessa siirtänyt loput rungot toiveikkaasti

paisteen puolelle, mutta kun auringon rata on niin

matala, tuo aurinkoisempikin puoli on jo pahast

jäänyt viereisen metsän luomaan varjoon.  

Pienessä seinänvieruskasvihuoneessa olisi vielä

raakileita, mutta auringonpaiste taitaa loppua

ensi viikolla, kun ennustettu massiivinen

matalapaine saapuu.

MAKU. Auringonpaisteen puute on verottanut makua. Monista hedelmistä on tänä suvena jäänyt puuttumaan aromia ja makeutta.

Tämän kesän ennätystomaatti, ''Aussie'. 

KOKO. Ennätyksen teki jälleen kerran kasvihuonelajike ’Aussie’, josta poimin 17. elokuuta 973-grammaisen hedelmän ja eilen sen 550-grammaisen pikkuveljen.

TOMAATTIBLOGI. En lainkaan tiennyt mihin ryhdyin kun maaliskuussa aloitin tämän tomaattiblogin. Tämä on ollut kivaa! Sivuja on katseltu noin 12 000 kertaa, mikä minusta on paljon tällaiselle kapean aihepiirin blogille. Suosituimpia yksittäisiä tekstejä ovat olleet nämä:

• tomaattien jälkikypsytystä käsittelevä ”Vihreästä punaiseksi” 22.9. – yli 1300 lukijaa
• varsinaissuomalaisittain kiinnostava ”Avomaantomaatti kasvaa vankasti Livonsaaressa” 30.8. – 1200 lukijaa

Blogin kirjoittaminen on ollut yllättävän työlästä, koska haluan tuottaa tekstiä journalistisin periaattein, samalla tapaa kuin kirjoitan juttuja töissä Turun Sanomissa.

TOMAATTIKIRJA. Se jää kesken, mutta kasassa on toistasataa sivua ainutlaatuista tietoa tästä maailman ihanimmasta kasvista, ja otettuna on satoja valokuvia. Tavoite on, että käsikirjoitus on valmis noin vuoden päästä, vielä yhden, tällä kertaa venäläispainotteisen, viljelykesän jälkeen.

Raikasta ja satoisaa syksyn jatkoa! Tomaatti-Ritu palaa varmasti asiaan! 

Tomaatti on blogini tähti! Kuvassa on tänään poimimiani 'Clackamas Blueberryjä'.

Taitavaa tomaatinkasvatusta kylmässä Kainuussa

Tomaattiharrastukseni keskeinen tavoite on löytää avomaanlajikkeita, jotka menestyvät Turussa ja ehkä laajemminkin koko Etelä-Suomessa, oli kesä sitten millainen tahansa. Tämä kolea kesä on ollut omiaan erottamaan jyvät akanoista. Sadonkorjaajaa tietysti harmittaa, että monen lajikkeen tomaatit ovat vielä nyt syyskuussa raakoina puskissa, mutta sitäpä tarkemmin otan vaarin niistä lajikkeista, joista olen jo saanut poimia kaikki hedelmät punaposkisina pois.

Erityisen arvokasta tällainen ”minimitieto” on, jos se tulee vielä vaativammalta kasvuvyöhykkeeltä. Olen ilokseni saanut vaihtaa kokemuksia kajaanilaisen puutarha-aktiivin Elsa Jääskelän kanssa. Hänellä on tänä kesänä ollut viljelyssä erityisen monia avomaan lajikkeita, koska tarkoitus on ollut sama kuin minulla: löytää mahdollisimman sopivat lajikkeet annettuihin ilmasto-oloihin. Tämä kasvukausi on Jääskelän mukaan Kainuussa ollut kolme viikkoa perässä normaalista, joten jos tänä vuonna on jostain lajikkeesta satoa saatu, saadaan sitä varmasti myös suotuisampina vuosina.

'Matina', 'Katja', 'Stupice', 'Glacier' ja 'Alaskan Fancy' olivat Elsa Jääskelän talon seinustalla Kajaanissa
avomaanlajikkeista aikaisimmat.

Kajaani kuuluu Suomen 1 - 8-skaalaisessa kasvuvyöhykkeiden luokittelussa vyöhykkeeseen 5/6. Vuosina 1981 - 2010 Kajaanin seudulla kasvukauden pituus on ollut 155 - 165 päivää, kun se Turussa on keskimäärin 185 päivää. Eroa on siis niinkin paljon kuin kolmisen viikkoa.

”Meidän hyvä kesä on teidän huono kesä”, Jääskelä summaa turkulaiselle.

Avomaantomaatin kasvukausi ulkona alkaa Kajaanissa vasta kesäkuussa; minä Turussa istutin ensimmäiset taimet ulos toukokuun lopulla. Toukokuu yöpakkasineen oli Kainuussa erityisen kylmä, mikä haittasi taimikasvatusta lämmittämättömissä kasvihuoneissa.

Sekä Turussa että Kajaanissa kesä 2017 oli kokonaisuudessaan keskilämmöin mitattuna tavanomaista kylmempi. Keskiarvot eivät kuitenkaan paljasta koko totuutta, sillä tämä kesä ja eritoten kohtuulämmin elokuu sisälsivät huomattavan paljon pilvisiä päiviä, mikä on tomaatille myrkkyä.

”Erityisesti kaipaisin aurinkoa toukokuulle ja kesäkuun alkuun, jolloin tomaatin taimet pitäisi saada istutettua kasvihuoneeseen. Kustannusten vuoksi haluan turvautua sähkölämmitykseen vain hallan torjunnassa”, Jääskelä sanoo.

Sain luvan julkaista Jääskelän lajikevertailun tulokset blogissani. Mennään siis suoraan arvokkaaseen asiaan.

Jääskelän talon seinustan parhaat

• Matina
• Stupice
• Glacier
• Alaskan Fancy
• Katja

Elsa Jääskelä on raakileiden ja "kypsilöiden" määrien perusteella

onnistunut loistavasti lannoituksessa ja muissa hoitotoimissa.

Jääskelän kasvihuoneen seinustan parhaat

• ’Pottatomatti’ Savitaipaleelta oli aikaisin, mutta sen satokausi loppui valitettavan varhain. (Lisätietoa Potattomatista https://tomaattiritu.blogspot.fi/2017/08/avomaantomaatti-kasvaa-vankasti.html )

• Hyviä olivat myös ’Betalux’, ’Oregon Spring’ ja tuntematon, Jääskelän Johannaksi
  nimeämä lajike.

'Sibiria' on aikainen mutta erittäin altis rutolle.

Muita kajaanilaispuutarhassa tänä kesänä kasvatettuja avomaanlajikkeita ovat olleet ’Bärnsten’, ’Earliana’, ’Outdoor Girl’, ’Sibiria’, ’Sibirjak’ ja ’Sub-Arctic Plenty’.

Puutarhuri huomauttaa, että ’Sibiria’ olisi kasvanut paremmin, jollei suurin osa taimista olisi paleltunut kasvihuoneessa harson alla 26.5. Sinne jäi jäljelle vain yksi rääpäle. Kuitenkin kokemukset kevytrakenteisesta kaarikasvihuonesta vahvistivat seinustan järjestyksen.

Elsa Jääskelä haluaa jakaa ’Sibiriasta’ tärkeän, kokemusperäisen tiedon:

”Niin hyvä lajike kuin se aikaisuutensa puolesta onkin, niin se on niin äärettömän rutonarka, että se pitää ennen syyskuuta saada pois.”

Ruotsista Runebergs Fröltä hankittu ’Bärnsten’ tuotti tänä kesänä huonon sadon, mutta Elsa antaa sille uuden mahdollisuuden, koska se on hyvänmakuinen ja lupaava. Lajike ’Betalux’ kypsyi kiitettävästi, ja Elsa uskoo, että Turussa se olisi ehtinyt antaa koko sadon.

Aikaiseksi mainostetut ’Earliana’ ja ’Sub-Actic Plenty’ olivat Kajaanissa pettymyksiä. Niistä ei saatu yhtään kypsää hedelmää. Niin ikään aikaisen maineessa oleva ”ulkotyttö” eli ’Outdoor Girl’ jäi jälkeen 'Matinasta' ja 'Stupicesta', kun taas minulla Turussa se oli yksi varhaisista. Huomasin kuitenkin juuri tänään - kun luin aamulukemisiksi ruotsalaisen Åke Truedssonin kirjaa Tomater - että 'Outdoor Girliä' on kahdenlaista: Minulla se on ’Stupicen’ näköinen perunalehtinen runkotomaatti, jonka siemenet on hankittu Hyötykasviyhdistyksestä. Truedssonin kirjassa ja Jääskelän puutarhassa se on normilehtinen pensas. Hämmentävää! Elsa oli hankkinut siemenet Nelson Gardenilta. 

Vasemmalla Hyötykasviyhdistykseltä hankittu perunalehtinen ’Outdoor Girl’ Turun puutarhassani yhteiskuvassa

’Stupicen’ kanssa. Oikealla ihan erilainen, normilehtinen ’Outdoor Girl’ -pensas Elsa Jääskelän puurahassa Kajaanissa. 

Tomaatti vaatii Kainuussa avomaalla menestyäkseen kaiken mahdollisen lämmön keräämistä. Tainta ei voi nakata kylmään siniseen saveen säiden riepoteltavaksi, vaan luontoa pitää monin tavoin auttaa. Elsa Jääskelä on kehittänyt tähän useita menetelmiä.

Laatikkokasvatus ja suojaus harsoilla nopeuttavat

matalien avomaantomaattien kasvua. 

Tomaatit ensinnäkin kasvavat maasta koholla olevissa kasvatuslaatikoissa ja lämpöä keräävissä mustissa sangoissa. Muutkin hyötykasvit – joita hänellä on paljon! - kasvavat laatikoissa.

Matalilla avomaanlajikkeilla on ollut suojanaan kaarien varaan levitetyt harsot. Alkukesästä harsot torjuivat kylmää ja loppukesästä lintujen hyökkäyksiä punaisen kimppuun. Syksymmällä Jääskelä käyttää harsoja vähemmän, koska niillä hautominen loisi vaarallisen otolliset olot perunarutolle. Jääskelä leikkasi varotoimen-piteenä oman perunamaan varret nurin heinäkuussa, mutta ruttoitiöitä on ilmassa missä tahansa.

Korkeat avomaantomaatit kasvavat suojaisasti seinää vasten. Etupuolelta niitäkin suojattiin harsolla, joka oli sidottu kasvatuslaatikon seinään kiinnitettyjen keppien varaan. Harso oli ylhäältä auki.

”Harso suojasi ja teki lämpöpesää. Lämpöä pitää olla, mutta ei saa olla umpipussi.”

Korkeiden avomaatomattien taustan suojaa seinä, ja eteen voidaan virittää harsot keppien varaan.  

Laatikoiden ja seinustojen lisäksi Jääskelällä on käytössään kevytrakenteinen kaarikasvihuone ja talon seinustalla 15-neliöinen iso kasvihuone, jossa kasvavat herkut ja erikoisuudet.

Elsa Jääskelä keräsi maanantaina eli 4. syyskuuta suurimman osan vihreistä tomaateista pois. Tänään sääennuste näyttää niin sateisen synkältä, että loputkin saavat lähteä.

”Olen syksyisin sisällä hautonut syöntikuntoiksi ne loput.”

Jääskelä  kerää tomaatit ilmaviin koreihin ja nakkaa sekaan omenan tuottamaan kypsymistä edistävää etyleeniä. Tomaateista isoimmat hän käärii isoimmat yksitellen sanomalehteen. Tällä tavoin raakileista vihreimmät eivät jälkikypsytyksessä nahistu. Noin viikon välein hän käy poimimassa kypsyneet pois.

 *   *   *   * 

Elsa Jääskelän tavoite on innostaa kainuulaisia kaikenlaisten hyötykasvien – ei vain tomaattien - kasvatteluun. Nykyään aika harva Kainuussa viljelee tomaattia, vaikka Elsan opeille se onnistuisi varmasti, jopa huonona kesänä, niin kuin tuloksista näemme.

”Täällä jos missä tarvitaan tieto siitä, mitä kannattaa kasvattaa. Ettei into tyrehdy siihen, että panee kasvamaan lajiketta, jolla ei ole mitään mahdollisuuksia.”

"Olisi mahtavaa saada asiasta kommentteja joltakin Pohjois-Suomen kasvattajalta. Onhan Suomea vielä paljon pohjoisempanakin kuin Kajaani. Jos täällä tarvitaan kikka kakkonen ja kolmonen, siellä on tarvetta varmasti myös neloselle", Elsa Jääskelä vinkkaa.

 *   *   *   * 

Omat avomaantomaattini, jotka edustavat noin 30 lajiketta, jatkavat vielä kasvuaan niin kauan kuin säät sallivat. Rutto on vienyt jo kolme puskaa, mutta muut sinnittelevät. Lopullinen summaus niistä on vielä tekemättä.

Elokuussa tein Seemnemaailmasta Virosta siementilauksen, joka sinetöi ensi kauden teemamaan. Se on Venäjä! Hankittuna on kymmenen venäläisen aikaisiksi mainostetun lajikkeen siemenet, kaikki minulle upouusia ja uppo-outoja.

Urheilutermein: nollataan tämä kausi nopeasti ja siirretään fokus seuraavaan. Hankittuna on jo kymmenen uutta, tällä kertaa venäläistä, aikaista avomaa tomaattilajiketta - ja muutakin uutta kiinnostavaa.

Avomaantomaatti kasvaa vankasti Livonsaaressa

Olen yrittänyt tomaattikirjaani varten – ja muutenkin - löytää vastausta kysymykseen, viljelläänkö Suomessa nykyään avomaantomaattia kaupallisesti.

Vastaus on KYLLÄ. Livonsaaren osuuspuutarhassa Naantalissa kasvaa tänä kesänä noin 800 avomaatomaatin runkoa istutettuna suoraan mehevään lehmänlannalla lannoitettuun rannikon maaperään.

Vielä vastausta vailla on kysymys, onko tämä Suomessa ainoa paikka, jossa avomaantomaatin kaupallista viljelyä harjoitetaan. Sen haluaisi tietää myös puutarhuri Tuukka Häkkinen, joka otti minut ystävällisesti vieraakseen elokuun viimeisenä sunnuntaina.

Tomaatin paririvit on katettu biohajoavalla kalvolla, joka lämmittää kasvualustaa tehokkaasti. Vasemmalla potattomattia ja oikealla ’Sladkaja Grozd’ -lajiketta.

Näky on vaikuttava. Luomutomaatteja kasvaa kolmessa paririvissä, ja joka rivissä punertaa. Taimiväli on 40 senttiä, riviväli noin 60 ja paririvien väli noin 90 senttiä. Paririvit on katettu mustalla biohajoavalla kalvolla, joka lämmittää kasvualustaa erittäin paljon. Tomaatistahan tiedetään, että sen jalat tulee pitää lämpimänä. Häkkisen mukaan samalla kalvolla on suojattu myös kurkun, salaatin, maissin, pensaspavun ja purjon kasvualustat.

”Tomaattiviljelmä on laajimmillaan koskaan. Viime vuonna kasveja oli noin 500, nyt noin 800”, Häkkinen kertoo.

Viljelyssä on kolme lajiketta, ja lisäksi kokeilussa on useita muita. Lännenpuoleisimmassa rivissä kasvaa yksirunkoisena perunalehtistä potattomattia eli potatmoatomaattia eli Savitaipaleen tomaattia. Tämän punaisen perustomaatin pääsato on jo ohi. Se on lajikkeista aikaisin mutta altis rutolle ja loppuu siksi ensimmäisenä.

Toisessa rivissä kasvaa noin puolitoistametristä ’Sladkaja Grozd’ -lajiketta, jonka siemenet on alun perin ostettu Tarton Seemnemaailmasta. Nimi tarkoittaa ”makeaa terttua”.  Tertut ovatkin pitkiä ja notkuvat makeita, noin 30-grammaisia eli hieman kirsikkatomaattia isompia hedelmiä sekä monenkokoisia raakileita.



Helteetön kuivuus on sopinut potattomatille oikein hyvin.

’Sladkaja Grozd’ eli ”makea terttu”.

Viljelmän karkki eli maultaan kaikkein makein on kuitenkin lajike ’Friesje’. Sen satohuippu on vasta tulossa, eli sadon ehtiminen riippuu syksyn säistä. Häkkinen on hankkinut ’Friesjen’ siemenet alun perin Dreschflegelilta, joka on saksalainen pienten siementuottajien yhteenliittymä. Tämä avomaanlajike on nimensä mukaisesti kotoisin Friisinmaalta.



'Friesje' on viljelmän myöhäisin lajike,
mutta hyvää kannattaa odottaa.

Kaikki viljelmän tomaatit ovat runkotomaatteja. Rungot on tuettu ylöspäin naruilla, jotka puolestaan on kiinnitetty rivien suuntaisiin tolpasta tolppaan vedettyihin aitalankoihin. Tomaatit viljellään pääsääntöisesti yksirunkoisina, mutta voimakaskasvuisilla lajikkeilla eli ’Sladkaja Grozdilla’ ja ’Friesjellä’ kokeillaan tänä kesänä myös kaksirunkoviljelyä. Häkkinen ei ole kiinnostunut pensastomaateista niiden sekavan kasvutavan takia.




Runkotomaattien tukemiseen kuluu paljon työaikaa.

”Meillä on käytössä vain sellaisia lajikkeita, joille tällainen kasvatus sopii, ei moderneja hybridilajikkeita”, puutarhuri summaa.

Häkkinen on toki ottanut tuntumaa myös hybrideihin. Hän harjoittaa pienimuotoisesti kasvinjalostusta antamalla avomaanviljelyyn jalostettujen hybridilajikkeiden eli F1-lajikkeiden tuottaa F2- ja F3-sukupolvia. Niistä kiinnostavimmat pääsevät jatkoon. Muutamaa koelajiketta lukuun ottamatta kaikki tomaatit kasvatetaan itse kerätyistä siemenistä.

Suomalaisesta näkökulmasta viljelmän tähti on potattomatti. Häkkinen on kokeillut monia lajikkeita avomaalla, mutta ei ole löytänyt toista, joka olisi avomaalla yhtä aikainen ja satoisa. Makukin on hyvä, vaikkei se kaikkein makein ja aromikkain olekaan. Häkkinen on viljellyt potattomattia suunnilleen 2010 lähtien, aluksi kotipuutarhassa, ja Livonsaaressa on nyt menossa neljäs vuosi. Tänä kesänä potattomatti on pärjännyt yllättävän hyvin viileästä alkukesästä huolimatta. Ja toisin kuin monilla muilla paikkakunnilla Suomessa Naantalissa on ollut kuivaa!

”Heinä - elokuun säät ovat olleet itse asiassa erittäin sopivia niin tomaatin kuin useimpien muidenkin avomaanvihannesten kannalta. Potatmoatomatti on altis paitsi perunarutolle myös vihreäkantaisuudelle, joten kuivuus ilman helteitä on parasta mitä voi toivoa. Kun vähäsateisuus vaikuttaa edullisesti myös makuun, en voi valittaa.”

Potattomatti on arvokas tomaatin maatiaiskanta Savitaipaleelta Etelä-Karjalasta. Savitaipaleella Pöntylän kylässä asuva Terttu Savikurki toimitti sen siemenet Maatiainen ry:lle vuosituhannen taitteessa, ja nykyään siementä on saatavilla Maatiaisen kautta. Terttu Savikurjen mukaan kannalla on ikää ainakin 80 vuotta, kenties jo yli sata vuotta.

Kannan nimi on Maatiainen ry:ssä horjunut; nyt se on siemenluettelossa muodossa ”potattomatti”, kun se vielä vuonna 2011 oli ”potatmoatomaatti”. Terttu Savikurki kertoo kuulleensa tätä tomaattia kutsuttavan ainoastaan lehden muotoon viittaavalla nimellä ”potatlehtinen tomaatti”.

Ehkä tämä kanta tai lajike pitäisi nimetä lopullisesti ja yksinkertaisesti talteenottopaikan mukaan tomaattilajikkeeksi ’Savitaipale’.

Tuukka Häkkinen on viljellyt potattomattia suunnilleen vuodesta 2010 lähtien, aluksi kotipuutarhassa,
ja Livonsaaressa on nyt menossa neljäs vuosi.

Kaltaistani harrasteviljelijää ihmetyttää, miten Livonsaaren tomaatteihin on saatu aivan valtava määrä raakileita. Tuukka Häkkinen valottaa menetelmiä.

Osuuspuutarhan tomaatit on ensinnäkin kylvetty huhtikuun alussa. Aikaisempaan kylvöön ei ole tarvetta, koska taimia ei kuitenkaan päästä istuttamaan pellolle ennen kesäkuun alkua. Tälläkin aikataululla oli jo vaikea pitää taimihujopit hyvinvoivina istutukseen saakka. Koska osuuspuutarhalle ei ole lämmitettävää kasvihuonetta, kylvö ja alkukasvatus on ulkoistettu läheiselle luomutilalle.

Taimet ruukutettiin sitten osuuspuutarhalla 12-senttisiin ruukkuihin, joissa oli kanankakkaa lisälannoitteena. Taimikasvatusta jatkettiin osuuspuutarhan uudessa lämmittämättömässä kasvihuoneessa, ilman lisävaloja, sillä huhti - toukokuussa kasvihuoneeseen osui jo riittävästi luonnonvaloa. Taimet saivat jykevän startin, koska ruukkujen alla oli noin kymmenen sentin kerros ylivuotista lehmänlantaa, josta juuristo sai imeä voimaa ja kasvaa läpi.

”Oli yllätys, miten hyvin tomaatintaimet pärjäävät lämmittämättömässä kasvihuoneessa. Jos tuli kylmiä öitä, ne vain peitettiin harsoilla”, Häkkinen kertoo.

Kun istutuksen aika tuli, tomaattipenkkiä ei lannoitettu mitenkään erikseen, vaan kasvualustassa on tasan sama peruslannoitus kuin muillakin vihanneksilla. Pellolle oli edellisenä syksynä levitetty luomumaitotilan lehmänlantaa. Pellosta oli otettu maanäytteet, ja ravinteiden nähtiin olevan kunnossa.

Tomaatteja kasteltiin Häkkisen mukaan kerran tai kaksi letkulla istutuksen jälkeen. Sen jälkeen käytössä on ollut tihkukastelu.

Avomaantomaatteja ei alkukaudella suojattu eikä loppukaudella suojata hallanvaaroilta. Kesäkuussa Livonsaaressa ei ollutkaan halloja, mutta heinäkuun lopulle sen sijaan osui kylmiä öitä, joiden jäljitä ’Sladkaja Grozdissa’ on joitakin ruskistuneita lehtiä. Tomaatit ovat Häkkisen mukaan kasvupaikallaan karaistuneet niin, että ne pärjäävät syksylläkin, kunhan lämpötila pysyy plussan puolella. Aiempina kesinä tomaatin kasvukausi on näin voinut jatkua syyskuun lopulla saakka. Livonsaaressa meri on kivenheiton päässä ja lämmittää niin, että kasvukausi voi jatkua pitkään. Ollaan Suomen suotuisimman suven alueella, 1A-vyöhykkeellä, johon kuuluu rannikkokaistaleen lisäksi Ahvenanmaa.

Puutarhurin mukaan Livonsaaren osuuspuutarhan osakkaille on tärkeää, että tomaatti on mukana vihannesvalikoimassa. Herkuista nauttivat sadat ihmiset, sillä osuuspuutarhalta lähtee jakeluun kesäkaudella kerran viikossa noin 150 satolaatikkoa.

Livonsaaressa kasvaa koeluontoisesti
muun muassa lajike 'Sweet Million'.

Retki Livonsaaren osuuspuutarhalle innosti minua jatkamaan avomaatomaatin kokeiluja ja opetti monta asiaa, päällimmäisinä nämä:

Keväisin ei tarvitse hosua, vaan avomaantomaattien kylvöt kannattaa ajoittaa maalis-huhtikuun taitteeseen tai huhtikuulle.

Monet tomaattilajikkeet ovat kestävämpiä kuin luulemmekaan. Hyvässä kasvussa ollessaan ne kestävät kylmiä öitä, eivätkä ne näköjään kunnollisen peruslannoituksen jälkeen tarvitse edes lisälannoitusta loppukesästä.

Syksylläkään ei tarvitse hötkyillä. Sopiva lajike kun löytyy, se saattaa ainakin Lounais-Suomessa tuottaa satoa syyskuun loppuun tai lokakuuhun saakka. Pakkaset tietenkin lopettavat kasvun.

Hitaasti mutta kumminkin

Tänä kesänä kasvukausi on alusta saakka ollut selvästi jäljessä normaalista. Täällä Lounais-Suomessa heinäkuu jäi melkein helteettömäksi, joten mitään kiinni kirivää pyrähdystä ei siitäkään saatu, vaan edelleen perässä ollaan, viikon, parin verran.

Tämä on aika huono kesä kokeilla ja tutkia tomaatin avomaanviljelyä.

Kylmälavojen tomaateista ihan ensimmäisenä kypsän tomaatin antoi ’Glacier’ eli jäätikkötomaatti.

Mutta on avomaalta jotain satoa sentään saatu. Ensimmäiseksi kylmälavasta ehti 'Glacier', jo 11. heinäkuuta, ja nyt vauhtiin ovat pääsemässä myös muun muassa ’Jantarnoi’, ’42 Days’, ’Norderås Busk’, ’Polar Baby’ ja ’Terma’. 

Monet muut kasvilavojen pensastomaatit ovat vielä ihan keskenkasvuisia. Niissä on hurjasti raakileita ja kukkia, mutta hedelmien valmistuminen edellyttää jo erittäin lämmintä syksyä. Yllättävän hitaita ovat olleet ’Siberia’, ’Alaska’, ’Early Wonder’ ja ’Sub-Arctic Plenty’. Niissä ei näy vielä yhtään punerrusta.

Keltaisia avomaan pensastomaatteja ei ole monia. 'Jantarnoi', 'Yantarnoi'
jossain lähteissä 'Jantarnoi 530', suomeksi meripihka, on ilahduttava
poikkeus. Se on lisäksi hyvin aikainen eli sikäli Suomeen sopiva lajike.

Olen nyt pussittanut lähes kaikki kylmälavojen avomaantomaatit ja osan ruukkujenkin tomaateista Itävallasta ostamiini muovituubeihin, jotta maksimoin loppukesän lämmön saannin. Ensi vuonna olen viisaampi ja pussitan taimet keväällä heti istutuksen jälkeen ja lisäksi katan kylmälavojen maan mustalla mansikkakatteella. Suomessa luontoa on näköjään varminta auttaa, kun avomaantomaattia yritetään viljellä.

Vihreat muovipussit eivät ole kovin kivan näköisiä, mutta avomaan tomaattikasvustojen hidas kehitys

vaatii jotain toimia.

Useimmat ruukuissa kasvavat avomaatomaatit talon ja kasvihuoneen eteläseinustoilla sentään antavat jo satoa. Hyvässä vauhdissa ovat esimerkiksi 'Maskotka', 'Nevas', 'Outdoor Girl', 'Stupice' ja 'Zlatava'. Ensimmäinen 'Laukaus' on juuri tulossa.

Ensimmäinen Laukaus-tomaatti on valmistumassa. Se kasvaa terassilla ruukussa.

Kasvihuoneessakin kehitys on perässä normaalista, mikä johtuu pilvisten päivien runsaudesta. Turhauttavimpia ovat olleet päivä, jotka ovat olleet pilvisiä, koleita ja kuitenkin sateettomia. Täällä on nimittäin samalla hyvin kuivaa. Olen sadeveden loputtua joutunut kastelemaan tomaatteja ihan kraanavedellä – saaveissa esilämmitetyllä toki.

Kasvihuoneen lajikkeista olemme maistelleet terttujen ensimmäisiä esimerkiksi näistä: ’Ansof’s Gule’, ’Black Russian’,’Caspian Pink’, ’Green Zebra’, 'White Tomesol' ja ’Zebra Rita’. Lähipäivinä vuorossa ovat muun muassa ’Carbon’, ’Katja’, ’Malakhitovaya Shkatulka’, ’Paul Robeson’ ja ’Sailor’s Luck’.

'Malakhitovaya Skhatulka', suomeksi malakiittirasia, on
upean värinen.

'Zebra Rita' pullautti 406-grammaisen hedelmän, joka syötiin aamiaispöydässä.
Maku oli raikas, ei lainkaan makea.

Haavatyynyssä on sekoitus Atamonia ja soodaa. 

Kasvihuoneessa riesana on paikoin harmaahome. Syynä on se, että kasvihuoneen katto vuotaa muutamista paikoista, ja veden tippuminen samaan kohtaan yhdistettynä pilvisten päivien vähäisen haihduntaan on saanut homeen syntymään alle sattuneeseen kohtaan: lehteen, runkoon tai raakileisiin. Olen leikannut homeiset kohdat pois - sydän verta vuotaen jopa kokonaisia raakileterttuja - ja lääkinnyt homeen runtelemia kohtia ruokasoodasta ja Atamonista veteen sekoitetulla lääkkeellä. Näin on neuvonut norjalainen tomaattiekspertti Helene Orskaug. Vaikea sanoa, onko lääke toiminut, koska samalla olen lisännyt tuuletusta ja harventanut reippaasti kasvustoja eli leikannut pois hyvin paljon lehtiä ja varkaita. 

      *    *     *     *     *     *

Viileän kesän tunnelmissa olen siunannut sitä, että tomaatinviljely on minulle vain harrastus. Toimeentuloni sentään ei ole kiinni pilvien ja tuulien liikkeistä – niin kuin maanviljelijöillä. Nyt toivon täsmälleen samaa kuin he: lämpöä ja aurinkoa pitkälle lokakuuhun saakka.