Satokauden päättyessä

Olen nyt kahdeksan kuukauden ajan vuorottelu- ja apurahavapaalla saanut opiskella sekä viljellä tomaatteja ja kirjoittaa niistä, sekä tulevaan tomaattikirjaani että tähän blogiin. Nämä ovat olleet elämäni nopeimmat kahdeksan kuukautta!

Nyt on välitilinpäätöksen aika, sillä maanantaina palaan palkkatyöhön eikä tähän rakkaaseen harrastuksen enää jää paljoakaan aikaa. Todennäköisesti ehdin blogia päivittämään vain satunnaisesti ja lyhyemmin.

SÄÄT. Kesä 2017 oli viileänpuoleinen ja aika pilvinen, mutta Turussa ei ollut mitenkään kovin sateista. Lämmön puute kuitenkin lykkäsi sadon valmistumista pitkälle loppukesään, ehkä pari viikkoa normaalia myöhemmäs. Pilvisyys ja kosteus toi elokuussa kasvihuoneeseen harmaahomeen, mutta onnistuin aika hyvin taistelussa sitä vastaan. Elokuun lopussa avomaanviljelyksilläni tuli ensi kertaa vastaan astetta pahempi vihollinen: tomaattirutto, jolle sateinen sää loi otolliset olot. Kaikkiaan tämä kesä oli erinomaisen opettavainen, mitä tulee tomaatin ja etenkin avomaatomaatin viljelyyn. Seuraavan on pakko olla parempi!

SATO. Tomaatteja on säiden haasteista huolimatta tullut valtavasti, mutta kilomäärää en ole laskenut. Oli lajikkeita, joista ei ehtinyt valmistua yhtään tomaattia ennen kuin rutto iski ja kasvi piti kiskoa pois, mutta osa kasveista antaa satoa vieläkin. Tänään olen taas katkaissut kymmenkunta kasvia ja kipannut ruukkujen mullat mäkeen, mutta kasvihuoneessa sinnittelee edelleen 18 tomaattikasvia. Kahdessa minikasvihuoneessa kasvaa edelleen yhteensä 10, talon eteläseinustalla 12 ja parvekkeella 11 kasvia. Olen siirtänyt keinovalon alle sisälle 3 tomaattiamppelia, jotka ovat täynnä raakileita. Yhteensä jäljellä on siis 54 kasvia eli noin puolet alkuperäisestä määrästä. Alussa oli 110 kasvia ja yhtä monta lajiketta.

Talon suojainen eteläseinusta on ollut hyvä kasvupaikka tomaateille. Tänäänkin siihen paistoi parin tunnin ajan, kun taivas yllättäen selkeni. Jäljellä olevat kasvit toki ovat jo aika räytyneitä, ja kuvanottohetkellä melkein kaikki puskat oli

tyhjennetty punaisista ja oransseitakin hedelmistä.

Olen kasvihuoneessa siirtänyt loput rungot toiveikkaasti

paisteen puolelle, mutta kun auringon rata on niin

matala, tuo aurinkoisempikin puoli on jo pahast

jäänyt viereisen metsän luomaan varjoon.  

Pienessä seinänvieruskasvihuoneessa olisi vielä

raakileita, mutta auringonpaiste taitaa loppua

ensi viikolla, kun ennustettu massiivinen

matalapaine saapuu.

MAKU. Auringonpaisteen puute on verottanut makua. Monista hedelmistä on tänä suvena jäänyt puuttumaan aromia ja makeutta.

Tämän kesän ennätystomaatti, ''Aussie'. 

KOKO. Ennätyksen teki jälleen kerran kasvihuonelajike ’Aussie’, josta poimin 17. elokuuta 973-grammaisen hedelmän ja eilen sen 550-grammaisen pikkuveljen.

TOMAATTIBLOGI. En lainkaan tiennyt mihin ryhdyin kun maaliskuussa aloitin tämän tomaattiblogin. Tämä on ollut kivaa! Sivuja on katseltu noin 12 000 kertaa, mikä minusta on paljon tällaiselle kapean aihepiirin blogille. Suosituimpia yksittäisiä tekstejä ovat olleet nämä:

• tomaattien jälkikypsytystä käsittelevä ”Vihreästä punaiseksi” 22.9. – yli 1300 lukijaa
• varsinaissuomalaisittain kiinnostava ”Avomaantomaatti kasvaa vankasti Livonsaaressa” 30.8. – 1200 lukijaa

Blogin kirjoittaminen on ollut yllättävän työlästä, koska haluan tuottaa tekstiä journalistisin periaattein, samalla tapaa kuin kirjoitan juttuja töissä Turun Sanomissa.

TOMAATTIKIRJA. Se jää kesken, mutta kasassa on toistasataa sivua ainutlaatuista tietoa tästä maailman ihanimmasta kasvista, ja otettuna on satoja valokuvia. Tavoite on, että käsikirjoitus on valmis noin vuoden päästä, vielä yhden, tällä kertaa venäläispainotteisen, viljelykesän jälkeen.

Raikasta ja satoisaa syksyn jatkoa! Tomaatti-Ritu palaa varmasti asiaan! 

Tomaatti on blogini tähti! Kuvassa on tänään poimimiani 'Clackamas Blueberryjä'.

Vihreästä punaiseksi eli vinkit tomaattien jälkikypsytykseen

Tästä kesästä 2017 tuli nyt kesä, jolloin suotuisimmillakin kasvuvyöhykkeillä iso osa avomaantomaateista jää raaoiksi. Onneksi niitä voi jälkikypsyttää. Mutta kenen neuvojen mukaan? Ohjeissa on eroja.

Jälkikypsytysohjeiden vertailussa katsahdan ensin Alaskaan. Siellähän nimenomaan usein käy niin, että kasvukausi loppuu kesken. Alaskan Fairbanksin yliopiston tutkija Julie Cascio on koonnut ohjeet vihreiden tomaattien kypsyttämiseksi, ruuaksi valmistamiseksi ja säilömiseksi. Olen kääntänyt ohjeita suomeksi ja esittelen niitä seuraavassa.

Cascio perustelee vihreidenkin tomaattien käyttämistä sillä, että niissä on kuitenkin paljon kaliumia sekä A- ja C-vitamiineja ja ne ovat vähäkalorista evästä, joten miksi heittää hukkaan!

Ohje menee näin: Poimi raakoja tomaatteja vain elinvoimaisista kasveista, sillä heikkokuntoisten runkojen raakileet todennäköisemmin mätänevät. Kun pakkaset uhkaavat, poimi parhaista talteen kypsät ja ”kypsänvihreät” tomaatit. ”Kypsänvihreällä” Cascio tarkoittaa täyden koon savuttaneita mutta vielä punastumattomia tomaatteja. Kermanväriset raidat tai juovat kukkapohjassa ovat sellaisen hyviä tunnusmerkkejä. Pinta on jo vähän pehmennyt eikä helposti hajoa tai rypisty, kun kokeilet kynnellä.

Liian raakojen tomaattien takia ei kannata vaivautua. Ne tunnistaa siitä, etteivät ne ole vielä kehittäneet sisäänsä hyytelöä ja niiden siemenet ovat pehmeitä ja valkoisia ja lähtevät helposti irti. Saattaa niistä viikkojen mittaan joku kypsyäkin, mutta se kestää pitkään ja moni tomaatti sitä odotellessa näivettyy. Tuloksena on huonosti värittynyt, kovapintainen ja huonolaatuinen hedelmä.

Vihreät tomaatit kannattaa korjata terttuina tai kantoineen. Mitä nopeammin poimimasi tomaatit jatkokäsittelet, sitä parempi.

Kypsytys

1. menetelmä: Ota tomaattikasvi irti juurineen ennen pakkasia. Ripusta se autotalliin tai muuhun tilaan, jossa lämpötila on yli +10 astetta. Siellä hedelmät kypsyvät pikku hiljaa.

2. menetelmä: Korjaa tomaatit ennen pakkasia. Huuhtele ja kuivaa ne ennen varastointia. Voit kääriä jokaisen kypsänvihreän tomaatin erikseen paperiin tai varastoida käärimättä. Nopeimmin tomaatit kypsyvät 18 - 21 asteen lämpötilassa. Jos kypsytyslämpö on n. 16 astetta, tomaateista tulee kiinteitä ja ne mätänevät vähemmän, mutta prosessi kestää pidempään. Korkea ilmankosteus estää nahistumista. Valoa ei tarvita.

Tarkista tomaatit muutaman päivän välein. Poista kypsät ja ne, joissa on mätänemisen merkkejä. Varastoi sen jälkeen kypsät tomaatit viileässä, mutta ei kuitenkaan alle 10 asteessa. Näin ne voivat säilyä kuukaudenkin. Yleisestikin tomaatit säilyvät parhaiten +13 - 16 asteessa - eli ei jääkaapissa.

Monissa suomalaisissa ohjeissa kehotetaan yksinkertaisesti peittämään raakojen tomaattien astia pyyhkeellä, pitämään se huoneenlämmössä ja panemaan sekaan omena tai banaani, josta erittyy tomaatin kypsymistä kiihdyttävää etyleeniä. Alaskalaisohjeessa ei vauhditushedelmistä puhuta mitään.

MUOKKAUS! Biologi Leena Luoto huomautti tämän postauksen julkaisun jälkeen, että jos tomaattien kypsymistä kiihdytetään ulkopuolisella etyleenilähteellä, kuten omenalla, voi lopputulos olla laadultaan huonompi kuin silloin, jos tomaatti saa kypsyä omaan tahtiinsa.  Hänen ohjeensa on: ei omenaa, viileä paikka ja löysä muovipussi. Ja jos mahdollista hedelmät kiinni tertuissa.
Edelleen: Vuosikymmenien ajan osa suomalaisista tomaattipuutarhureista on jälkikypsyttänyt raakileita täysin vastakkaisella ”valotuksella” eli pitämällä niitä ikkunalaudalla päivänpaisteessa. Esimerkiksi Erik Lindgrenin 1874 ilmestyneessä kirjassa Kyökkikasvit, joka sisältää kaikkien aikojen ensimmäisen suomenkielisen ohjeistuksen tomaatin viljelyyn, neuvotaan näin:

”Wähemmän kypsyneet hedelmät valmistuvat huokeasti jälkeen päin, jos pannaan päiväiselle paikalle kasvi- tai asuntohuoneeseen; vähemmän tuleentuneet hedelmät käytetään kypsymättöminä.”

Lindgren neuvoo sitten, miten vihreimmistä raakileista valmistetaan pikkelsiä ja hilloa.

Menetelmiä vertaillessa tulee väistämättä mieleen, onko tomaatin jälkikypsyttämisessä olennaisinta sittenkin vain aika. Vähän niin kuin flunssan potemisessa: voit hoitaa sitä monin eri tavoin, mutta viikon sen aina vie.

Kypsyvät ne näinkin. Munakenno kuitenkin sanelee tähän menetelmään sopivien tomaattien koon. 

Itse kypsyttelen tomaatteja nyt kotonani koemielessä hyvin monen menetelmän mukaan. Pieni erä on huoneenlämmössä kananmunakennoissa, siis pimeässä ja lämpimässä. Suurempi osa on laakeissa astioissa, joissa on lisänä jokunen omena ja päällä keittiöpyyhe.

Olen poiminut muutaman lajikkeen raakileet yhteen astiaan, jotta voin samalla tehdä havaintoja syyskuussa viljelmille ikävästi iskeneen tomaattiruton etenemisestä. Esimerkiksi rutto mustasi hieman 'Jantarnyi'-pensastomaatin lehtiä muttei nähdäkseni edennyt vielä kypsiin hedelmiin ja raakileisiin. Pari päivää sitten poimin 'Jantarnoista' sisälle kaikki raakileet ja kiskoin pensaan maasta. Nyt jälkikypsytysvaiheessa tarkkailen nimenomaan siitä astiasta, ilmeneekö näissä hedelmissä ruttoa. Kysymys kuuluu: onko lehdissä ilmenevä rutto heti hedelmän kuolemantuomio? Ensi havainto on, että ruttoa ilmestyy osaan raakileista muttei kaikkiin.

'Jantarnyin' kypsytyskorista on pitänyt poistaa muutama ruttotartunnan saanut raakile (3 kappaletta oikealla). Ja tuo vihreä tuossa keskellä on omena.

Upeasta ’Silvery Fir Tree’ -pensaasta en saanut yhtään kypsää hedelmää, ennen kuin rutto iski lehtiin. Poimin raakileet jälkikypsytykseen, mutta vähä kerallaan olen joutunut heittämään niitä pois. Rutto oli siis edennyt jo hedelmiin, vaikkei sitä poimintahetkellä näkynyt.

Yksikään 'Silvery fir tree' -pensaan hedelmistä ei ehtinyt punaiseksi pensaassa. Poimin ne pois oransseina ja vihreinä, koska rutto oli jo iskenyt pensaan lehtiin. Osa raakileistakin on saanut ruttotartunnan, mikä on ilmennyt kypsyttelyn edetessä. Tämän verran raakileita on enää jäljellä.

Toistaiseksi minulla on kypsyteltävää hyvin vähän, koska pääosa tomaateista on vielä kasvamassa. Turussa ei ole ollut vielä yhtään hallayötä; minimi on ollut +2. En ole jaksanut suojata ulkona olevia tomaatteja enää mitenkään. Olen siirtänyt kasvihuoneeseen lämmittelemään niin paljon ruukkuja ulkoa kuin mahtuu. Kasvihuoneesta onkin vielä aika lailla satoa odotettavissa, varsinkin kun tulossa on jonkin sortin takakesä.

Kasvihuoneesta on tulossa vielä monenlaista tomaattia, kunhan aurinko tulee esiin. 

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira varoittelee raakojen, vihreiden tomaattien ruuaksi käyttämisestä. Eviran mukaan vihreissä perunoissa ja raaoissa tomaateissa on lievästi myrkyllisiä glykoalkaloideja; perunassa niitä kutsutaan solaniiksi ja tomaatin tomatiiniksi. Suurina annoksina ne aiheuttavat kitkerän sivumaun ja ovat terveydelle haitallisia. Ne voivat aiheuttaa vatsa- tai suolistokipua, ripulia, oksentelua ja hermosto-oireita. Niinpä vihertyneitä perunoita tai raakoja tomaatteja ei suositella käytettäväksi ravintona. Keittäminen ei glykoalkaloideja tuhoa, Evira muistuttaa.

Itse ajattelen, että kyse on annoksesta. Jos nyt keittäisin pikkelsiä vihreistä tomaateista ja söisin sitä silloin tällöin, tuskin olisin kovinkaan suuressa vaarassa.

Mielenkiintoista on, että näistä myrkyistä saatetaan tutkimusten mukaan löytää lääkkeitä. Tomatiinin on havaittu alentavan veren kolesterolipitoisuutta, ja tietyt glykoalkaloidit pystyvät estämään syöpäsolujen kasvua. Perunankuorten glykoalkaloidit sopivat ilmeisesti syöpälääkkeisiin! 

http://www.mtt.fi/julkaisut/mttelo/MTTELO_2_2008.pdf
https://yle.fi/uutiset/3-9227477

*    *    *    *

Alaskan Julie Cascio ei puhu vihreiden tomaattien myrkyistä mitään, vaan esittelee lukuisia reseptejä, joiden pääraaka-aine on vihreät tomaatit. Poimin tähän hänen paistettujen vihreiden tomaattien ohjeensa – jota en itse ole vielä ehtinyt testata.

0,8 dl vehnä- tai maissijauhoja
1 teelusikallinen suolaa
1/8 teelusikallista pippuria
1 muna ja teelusikallinen vettä
4-6 tomaattia leikattuna vaakasuunnassa 1,3 senttiä paksuihin viipaleisiin
kasviöljyä paistamiseen

Puoli tuntia ennen tarjoilua sekoita jauhot, suola ja pippurit laakeassa astiassa. Vispaa muna kevyesti vesitilkan kanssa. Dippaa tomaattiviipaleet molemmin puolin ensin munaan ja sitten jauhoihin.

Lämmitä kaksi ruokalusikallista öljyä laakeassa paistinpannussa keskilämmöllä. Kun vesitippa öljyyn pudotettuna sihahtaa, paista tomaatit muutama kerrallaan, kunnes ne ovat kullanruskeita. Valuta talouspaperin päällä. Lisää tarvittaessa paistamisen edetessä öljyä. Tarjoa heti!

Punajuurta viiniköynnöksissä - eli Google-venäjän lyhyt oppimäärä

”Tomaatteja rakastavat monet. Se koskee myös kuorma-autoja.”

Näin alkaa eräs venäläinen nettiartikkeli, joka käsittelee tomaatinkasvatusta – tai näin se alkaa Googlen venäjä - suomi -kääntäjän jäljiltä.

Nyt kun olen venäjää osaamattomana etsimässä tietoa venäläisistä tomaattilajikkeista, törmään koko ajan tällaisiin hauskoihin ja käsittämättömiin käännöksiin ja sanoihin.

Usein toistuvia sanoja tomaattilajikkeiden kuvausten yhteydessä ovat sanat ”elokuvaturvakoti” ja ”sukkanauha”. Näin esimerkiksi kuvaillaan ’Трапеза’-lajiketta:

"Kypsymässä määrittelemätön lajike (85-95 päivää) suojatun maahan ja elokuva turvakoteja. Kasvi pääsee korkeus 150-180 cm ja vaatii pasynkovaniya ja sukkanauhat."

Välillä elokuvaturvakodin tilalla lajikkeiden kuvauksissa on sana elokuvastore. Arvelen elokuvaturvakodin ja -storen viittaavan ihan vaan muovitunneliin tai -suojaan. Sana film tunnetusti tarkoittaa monissa kielissä paitsi elokuvaa myös kalvoa, eli jostain kalvosuojauksesta on kyse. Tulkinnan vahvistaa lajike ’Leningradin’ kuvaus: " - - - on parasta kasvaa kasvihuoneessa tai elokuvan alla."

Sukkanauhat tarkoittavat varmaankin kasvin sitomista, tukemista.

Elokuvaturvakoti?

Tomaatin sukkanauha?

Seuraava lajikkeen kuvaus on kuin runo. Sommittelen sen runollisuuden takia näin tyylikkäästi:

      Kevät putoaa.
      Erittäin kypsä lajike.
      Jäähdytetään.
      Se antaa vakaan ja
      ystävällisen sadon.

Tomaattilajikkeen ’Перцевидный’ kuvaus on kuin hienon viinin arvio. Lisäksi lajike edustaa yleismaailmallisia arvoja:

”Lyhyt, keskiarvo, joka ei ole varhaista kypsymisjaksoa, hedelmät ovat vaaleanpunaisia, ei jälkikiveä, sauman suu on yli 4 kg, yleismaailmallisia arvoja.”

Onko se nyt pieni vai suuri? Lajikkeen ’Розовый любительский’ (Vaaleanpunainen amatööri) kasvukorkeus jää selostuksessa hieman epäselväksi, mutta tärkeintä puutarhurille on aina, ettei se kuole:

”Pieni, suurikokoinen. Kasvi on noin metriä pitkä, se ei kuole, hedelmät ovat punaisia, meheviä ja painavat jopa 600 g."

Rannekanavaoireyhtymä
tomaatin istutuksen jälkeen?

Onko seuraavassa kyse tomaattilajikkeen kuvauksesta vai liikaa raataneen puutarhurin diagnoosista?

”Rannekanavaoireyhtymä erääntyviä määrittelemätön lajike (95-100 päivää) suojatun maahan. Kasvien korkeus 190-200 cm, sukkanauha ja pasynkovanie tarvitaan. Se suositteli muodostava varsi 1. Hedelmä paino 80-120 g, pyöristetty, oranssin värinen muodossa tiheä harjalla. Osoitetaan laadut - universaali."

Seuraavasta pätkästä pääsee aika hyvin jyvälle tomaatinkasvatuksesta. Naishenkilöiden ja kukkakauppiaan apu on hommassa välttämätöntä:

"Tomaattien kukinnan aikana on välttämätöntä tuulettaa jatkuvasti kasvihuonekaasua, antaa munasarja, lannoittaa kukkakauppias ja tehdä lehtisidoksia nestemäisellä ihanteellisella tavalla.”

Tämä lannoitusohje on aika ällöttävä, ja mädän lehmän määrä on yllättävän suuri:

"Siksi keväällä, kasvihuonekaasujen alle 1 m2, tarvitaan 15 kg mätää lehmää tai hevosesta, 70100 g Borofoskiä, joka on tuhkaa pelkästään puumaisista lehtipuista.

Rutto on englanniksi late blight, joten siitä lienee seuraavassakin myöhäisilmiössä kyse:

”Sille on ominaista lisääntynyt vastustus myöhäisväristykselle.”

Paikoin venäläistekstien tomaattirutto on Google-suomeksi myöhäinen rappeutuminen, paikoin myöhäinen pato.

Tämän hedelmän on tuhonnut myöhäisväristys eli myöhäinen rappeutuminen eli myöhäinen pato.

Alussa mainittu kuorma-auto kummittelee monissa venäläisissä tomaattiteksteissä:

” - - - Kokeneiden kuorma-autonkuljettajien suositusten perusteella voit saada hyvän sadon.”
”Tomaattien istuttaminen ja kasvattaminen on yhteinen asia jokaiselle kuorma-autonkuljettajalle.”

Ja miten palkitseva kuorma-autonkuljettajalle kaikkien myöhäisväristysten jälkeen onkaan tomaatinkasvatuksen lopputulos, vaikka kasvilaji elokuvaturvakodissa vaihtuikin lennossa, jopa pariin kertaan:

"Sovelletaan kaikkia edellä mainittuja varhaisia lajikkeitani ja antavat ongelmitta runsaasti punajuurta viiniköynnöksissä."

Taitavaa tomaatinkasvatusta kylmässä Kainuussa

Tomaattiharrastukseni keskeinen tavoite on löytää avomaanlajikkeita, jotka menestyvät Turussa ja ehkä laajemminkin koko Etelä-Suomessa, oli kesä sitten millainen tahansa. Tämä kolea kesä on ollut omiaan erottamaan jyvät akanoista. Sadonkorjaajaa tietysti harmittaa, että monen lajikkeen tomaatit ovat vielä nyt syyskuussa raakoina puskissa, mutta sitäpä tarkemmin otan vaarin niistä lajikkeista, joista olen jo saanut poimia kaikki hedelmät punaposkisina pois.

Erityisen arvokasta tällainen ”minimitieto” on, jos se tulee vielä vaativammalta kasvuvyöhykkeeltä. Olen ilokseni saanut vaihtaa kokemuksia kajaanilaisen puutarha-aktiivin Elsa Jääskelän kanssa. Hänellä on tänä kesänä ollut viljelyssä erityisen monia avomaan lajikkeita, koska tarkoitus on ollut sama kuin minulla: löytää mahdollisimman sopivat lajikkeet annettuihin ilmasto-oloihin. Tämä kasvukausi on Jääskelän mukaan Kainuussa ollut kolme viikkoa perässä normaalista, joten jos tänä vuonna on jostain lajikkeesta satoa saatu, saadaan sitä varmasti myös suotuisampina vuosina.

'Matina', 'Katja', 'Stupice', 'Glacier' ja 'Alaskan Fancy' olivat Elsa Jääskelän talon seinustalla Kajaanissa
avomaanlajikkeista aikaisimmat.

Kajaani kuuluu Suomen 1 - 8-skaalaisessa kasvuvyöhykkeiden luokittelussa vyöhykkeeseen 5/6. Vuosina 1981 - 2010 Kajaanin seudulla kasvukauden pituus on ollut 155 - 165 päivää, kun se Turussa on keskimäärin 185 päivää. Eroa on siis niinkin paljon kuin kolmisen viikkoa.

”Meidän hyvä kesä on teidän huono kesä”, Jääskelä summaa turkulaiselle.

Avomaantomaatin kasvukausi ulkona alkaa Kajaanissa vasta kesäkuussa; minä Turussa istutin ensimmäiset taimet ulos toukokuun lopulla. Toukokuu yöpakkasineen oli Kainuussa erityisen kylmä, mikä haittasi taimikasvatusta lämmittämättömissä kasvihuoneissa.

Sekä Turussa että Kajaanissa kesä 2017 oli kokonaisuudessaan keskilämmöin mitattuna tavanomaista kylmempi. Keskiarvot eivät kuitenkaan paljasta koko totuutta, sillä tämä kesä ja eritoten kohtuulämmin elokuu sisälsivät huomattavan paljon pilvisiä päiviä, mikä on tomaatille myrkkyä.

”Erityisesti kaipaisin aurinkoa toukokuulle ja kesäkuun alkuun, jolloin tomaatin taimet pitäisi saada istutettua kasvihuoneeseen. Kustannusten vuoksi haluan turvautua sähkölämmitykseen vain hallan torjunnassa”, Jääskelä sanoo.

Sain luvan julkaista Jääskelän lajikevertailun tulokset blogissani. Mennään siis suoraan arvokkaaseen asiaan.

Jääskelän talon seinustan parhaat

• Matina
• Stupice
• Glacier
• Alaskan Fancy
• Katja

Elsa Jääskelä on raakileiden ja "kypsilöiden" määrien perusteella

onnistunut loistavasti lannoituksessa ja muissa hoitotoimissa.

Jääskelän kasvihuoneen seinustan parhaat

• ’Pottatomatti’ Savitaipaleelta oli aikaisin, mutta sen satokausi loppui valitettavan varhain. (Lisätietoa Potattomatista https://tomaattiritu.blogspot.fi/2017/08/avomaantomaatti-kasvaa-vankasti.html )

• Hyviä olivat myös ’Betalux’, ’Oregon Spring’ ja tuntematon, Jääskelän Johannaksi
  nimeämä lajike.

'Sibiria' on aikainen mutta erittäin altis rutolle.

Muita kajaanilaispuutarhassa tänä kesänä kasvatettuja avomaanlajikkeita ovat olleet ’Bärnsten’, ’Earliana’, ’Outdoor Girl’, ’Sibiria’, ’Sibirjak’ ja ’Sub-Arctic Plenty’.

Puutarhuri huomauttaa, että ’Sibiria’ olisi kasvanut paremmin, jollei suurin osa taimista olisi paleltunut kasvihuoneessa harson alla 26.5. Sinne jäi jäljelle vain yksi rääpäle. Kuitenkin kokemukset kevytrakenteisesta kaarikasvihuonesta vahvistivat seinustan järjestyksen.

Elsa Jääskelä haluaa jakaa ’Sibiriasta’ tärkeän, kokemusperäisen tiedon:

”Niin hyvä lajike kuin se aikaisuutensa puolesta onkin, niin se on niin äärettömän rutonarka, että se pitää ennen syyskuuta saada pois.”

Ruotsista Runebergs Fröltä hankittu ’Bärnsten’ tuotti tänä kesänä huonon sadon, mutta Elsa antaa sille uuden mahdollisuuden, koska se on hyvänmakuinen ja lupaava. Lajike ’Betalux’ kypsyi kiitettävästi, ja Elsa uskoo, että Turussa se olisi ehtinyt antaa koko sadon.

Aikaiseksi mainostetut ’Earliana’ ja ’Sub-Actic Plenty’ olivat Kajaanissa pettymyksiä. Niistä ei saatu yhtään kypsää hedelmää. Niin ikään aikaisen maineessa oleva ”ulkotyttö” eli ’Outdoor Girl’ jäi jälkeen 'Matinasta' ja 'Stupicesta', kun taas minulla Turussa se oli yksi varhaisista. Huomasin kuitenkin juuri tänään - kun luin aamulukemisiksi ruotsalaisen Åke Truedssonin kirjaa Tomater - että 'Outdoor Girliä' on kahdenlaista: Minulla se on ’Stupicen’ näköinen perunalehtinen runkotomaatti, jonka siemenet on hankittu Hyötykasviyhdistyksestä. Truedssonin kirjassa ja Jääskelän puutarhassa se on normilehtinen pensas. Hämmentävää! Elsa oli hankkinut siemenet Nelson Gardenilta. 

Vasemmalla Hyötykasviyhdistykseltä hankittu perunalehtinen ’Outdoor Girl’ Turun puutarhassani yhteiskuvassa

’Stupicen’ kanssa. Oikealla ihan erilainen, normilehtinen ’Outdoor Girl’ -pensas Elsa Jääskelän puurahassa Kajaanissa. 

Tomaatti vaatii Kainuussa avomaalla menestyäkseen kaiken mahdollisen lämmön keräämistä. Tainta ei voi nakata kylmään siniseen saveen säiden riepoteltavaksi, vaan luontoa pitää monin tavoin auttaa. Elsa Jääskelä on kehittänyt tähän useita menetelmiä.

Laatikkokasvatus ja suojaus harsoilla nopeuttavat

matalien avomaantomaattien kasvua. 

Tomaatit ensinnäkin kasvavat maasta koholla olevissa kasvatuslaatikoissa ja lämpöä keräävissä mustissa sangoissa. Muutkin hyötykasvit – joita hänellä on paljon! - kasvavat laatikoissa.

Matalilla avomaanlajikkeilla on ollut suojanaan kaarien varaan levitetyt harsot. Alkukesästä harsot torjuivat kylmää ja loppukesästä lintujen hyökkäyksiä punaisen kimppuun. Syksymmällä Jääskelä käyttää harsoja vähemmän, koska niillä hautominen loisi vaarallisen otolliset olot perunarutolle. Jääskelä leikkasi varotoimen-piteenä oman perunamaan varret nurin heinäkuussa, mutta ruttoitiöitä on ilmassa missä tahansa.

Korkeat avomaantomaatit kasvavat suojaisasti seinää vasten. Etupuolelta niitäkin suojattiin harsolla, joka oli sidottu kasvatuslaatikon seinään kiinnitettyjen keppien varaan. Harso oli ylhäältä auki.

”Harso suojasi ja teki lämpöpesää. Lämpöä pitää olla, mutta ei saa olla umpipussi.”

Korkeiden avomaatomattien taustan suojaa seinä, ja eteen voidaan virittää harsot keppien varaan.  

Laatikoiden ja seinustojen lisäksi Jääskelällä on käytössään kevytrakenteinen kaarikasvihuone ja talon seinustalla 15-neliöinen iso kasvihuone, jossa kasvavat herkut ja erikoisuudet.

Elsa Jääskelä keräsi maanantaina eli 4. syyskuuta suurimman osan vihreistä tomaateista pois. Tänään sääennuste näyttää niin sateisen synkältä, että loputkin saavat lähteä.

”Olen syksyisin sisällä hautonut syöntikuntoiksi ne loput.”

Jääskelä  kerää tomaatit ilmaviin koreihin ja nakkaa sekaan omenan tuottamaan kypsymistä edistävää etyleeniä. Tomaateista isoimmat hän käärii isoimmat yksitellen sanomalehteen. Tällä tavoin raakileista vihreimmät eivät jälkikypsytyksessä nahistu. Noin viikon välein hän käy poimimassa kypsyneet pois.

 *   *   *   * 

Elsa Jääskelän tavoite on innostaa kainuulaisia kaikenlaisten hyötykasvien – ei vain tomaattien - kasvatteluun. Nykyään aika harva Kainuussa viljelee tomaattia, vaikka Elsan opeille se onnistuisi varmasti, jopa huonona kesänä, niin kuin tuloksista näemme.

”Täällä jos missä tarvitaan tieto siitä, mitä kannattaa kasvattaa. Ettei into tyrehdy siihen, että panee kasvamaan lajiketta, jolla ei ole mitään mahdollisuuksia.”

"Olisi mahtavaa saada asiasta kommentteja joltakin Pohjois-Suomen kasvattajalta. Onhan Suomea vielä paljon pohjoisempanakin kuin Kajaani. Jos täällä tarvitaan kikka kakkonen ja kolmonen, siellä on tarvetta varmasti myös neloselle", Elsa Jääskelä vinkkaa.

 *   *   *   * 

Omat avomaantomaattini, jotka edustavat noin 30 lajiketta, jatkavat vielä kasvuaan niin kauan kuin säät sallivat. Rutto on vienyt jo kolme puskaa, mutta muut sinnittelevät. Lopullinen summaus niistä on vielä tekemättä.

Elokuussa tein Seemnemaailmasta Virosta siementilauksen, joka sinetöi ensi kauden teemamaan. Se on Venäjä! Hankittuna on kymmenen venäläisen aikaisiksi mainostetun lajikkeen siemenet, kaikki minulle upouusia ja uppo-outoja.

Urheilutermein: nollataan tämä kausi nopeasti ja siirretään fokus seuraavaan. Hankittuna on jo kymmenen uutta, tällä kertaa venäläistä, aikaista avomaa tomaattilajiketta - ja muutakin uutta kiinnostavaa.

Avomaantomaatti kasvaa vankasti Livonsaaressa

Olen yrittänyt tomaattikirjaani varten – ja muutenkin - löytää vastausta kysymykseen, viljelläänkö Suomessa nykyään avomaantomaattia kaupallisesti.

Vastaus on KYLLÄ. Livonsaaren osuuspuutarhassa Naantalissa kasvaa tänä kesänä noin 800 avomaatomaatin runkoa istutettuna suoraan mehevään lehmänlannalla lannoitettuun rannikon maaperään.

Vielä vastausta vailla on kysymys, onko tämä Suomessa ainoa paikka, jossa avomaantomaatin kaupallista viljelyä harjoitetaan. Sen haluaisi tietää myös puutarhuri Tuukka Häkkinen, joka otti minut ystävällisesti vieraakseen elokuun viimeisenä sunnuntaina.

Tomaatin paririvit on katettu biohajoavalla kalvolla, joka lämmittää kasvualustaa tehokkaasti. Vasemmalla potattomattia ja oikealla ’Sladkaja Grozd’ -lajiketta.

Näky on vaikuttava. Luomutomaatteja kasvaa kolmessa paririvissä, ja joka rivissä punertaa. Taimiväli on 40 senttiä, riviväli noin 60 ja paririvien väli noin 90 senttiä. Paririvit on katettu mustalla biohajoavalla kalvolla, joka lämmittää kasvualustaa erittäin paljon. Tomaatistahan tiedetään, että sen jalat tulee pitää lämpimänä. Häkkisen mukaan samalla kalvolla on suojattu myös kurkun, salaatin, maissin, pensaspavun ja purjon kasvualustat.

”Tomaattiviljelmä on laajimmillaan koskaan. Viime vuonna kasveja oli noin 500, nyt noin 800”, Häkkinen kertoo.

Viljelyssä on kolme lajiketta, ja lisäksi kokeilussa on useita muita. Lännenpuoleisimmassa rivissä kasvaa yksirunkoisena perunalehtistä potattomattia eli potatmoatomaattia eli Savitaipaleen tomaattia. Tämän punaisen perustomaatin pääsato on jo ohi. Se on lajikkeista aikaisin mutta altis rutolle ja loppuu siksi ensimmäisenä.

Toisessa rivissä kasvaa noin puolitoistametristä ’Sladkaja Grozd’ -lajiketta, jonka siemenet on alun perin ostettu Tarton Seemnemaailmasta. Nimi tarkoittaa ”makeaa terttua”.  Tertut ovatkin pitkiä ja notkuvat makeita, noin 30-grammaisia eli hieman kirsikkatomaattia isompia hedelmiä sekä monenkokoisia raakileita.



Helteetön kuivuus on sopinut potattomatille oikein hyvin.

’Sladkaja Grozd’ eli ”makea terttu”.

Viljelmän karkki eli maultaan kaikkein makein on kuitenkin lajike ’Friesje’. Sen satohuippu on vasta tulossa, eli sadon ehtiminen riippuu syksyn säistä. Häkkinen on hankkinut ’Friesjen’ siemenet alun perin Dreschflegelilta, joka on saksalainen pienten siementuottajien yhteenliittymä. Tämä avomaanlajike on nimensä mukaisesti kotoisin Friisinmaalta.



'Friesje' on viljelmän myöhäisin lajike,
mutta hyvää kannattaa odottaa.

Kaikki viljelmän tomaatit ovat runkotomaatteja. Rungot on tuettu ylöspäin naruilla, jotka puolestaan on kiinnitetty rivien suuntaisiin tolpasta tolppaan vedettyihin aitalankoihin. Tomaatit viljellään pääsääntöisesti yksirunkoisina, mutta voimakaskasvuisilla lajikkeilla eli ’Sladkaja Grozdilla’ ja ’Friesjellä’ kokeillaan tänä kesänä myös kaksirunkoviljelyä. Häkkinen ei ole kiinnostunut pensastomaateista niiden sekavan kasvutavan takia.




Runkotomaattien tukemiseen kuluu paljon työaikaa.

”Meillä on käytössä vain sellaisia lajikkeita, joille tällainen kasvatus sopii, ei moderneja hybridilajikkeita”, puutarhuri summaa.

Häkkinen on toki ottanut tuntumaa myös hybrideihin. Hän harjoittaa pienimuotoisesti kasvinjalostusta antamalla avomaanviljelyyn jalostettujen hybridilajikkeiden eli F1-lajikkeiden tuottaa F2- ja F3-sukupolvia. Niistä kiinnostavimmat pääsevät jatkoon. Muutamaa koelajiketta lukuun ottamatta kaikki tomaatit kasvatetaan itse kerätyistä siemenistä.

Suomalaisesta näkökulmasta viljelmän tähti on potattomatti. Häkkinen on kokeillut monia lajikkeita avomaalla, mutta ei ole löytänyt toista, joka olisi avomaalla yhtä aikainen ja satoisa. Makukin on hyvä, vaikkei se kaikkein makein ja aromikkain olekaan. Häkkinen on viljellyt potattomattia suunnilleen 2010 lähtien, aluksi kotipuutarhassa, ja Livonsaaressa on nyt menossa neljäs vuosi. Tänä kesänä potattomatti on pärjännyt yllättävän hyvin viileästä alkukesästä huolimatta. Ja toisin kuin monilla muilla paikkakunnilla Suomessa Naantalissa on ollut kuivaa!

”Heinä - elokuun säät ovat olleet itse asiassa erittäin sopivia niin tomaatin kuin useimpien muidenkin avomaanvihannesten kannalta. Potatmoatomatti on altis paitsi perunarutolle myös vihreäkantaisuudelle, joten kuivuus ilman helteitä on parasta mitä voi toivoa. Kun vähäsateisuus vaikuttaa edullisesti myös makuun, en voi valittaa.”

Potattomatti on arvokas tomaatin maatiaiskanta Savitaipaleelta Etelä-Karjalasta. Savitaipaleella Pöntylän kylässä asuva Terttu Savikurki toimitti sen siemenet Maatiainen ry:lle vuosituhannen taitteessa, ja nykyään siementä on saatavilla Maatiaisen kautta. Terttu Savikurjen mukaan kannalla on ikää ainakin 80 vuotta, kenties jo yli sata vuotta.

Kannan nimi on Maatiainen ry:ssä horjunut; nyt se on siemenluettelossa muodossa ”potattomatti”, kun se vielä vuonna 2011 oli ”potatmoatomaatti”. Terttu Savikurki kertoo kuulleensa tätä tomaattia kutsuttavan ainoastaan lehden muotoon viittaavalla nimellä ”potatlehtinen tomaatti”.

Ehkä tämä kanta tai lajike pitäisi nimetä lopullisesti ja yksinkertaisesti talteenottopaikan mukaan tomaattilajikkeeksi ’Savitaipale’.

Tuukka Häkkinen on viljellyt potattomattia suunnilleen vuodesta 2010 lähtien, aluksi kotipuutarhassa,
ja Livonsaaressa on nyt menossa neljäs vuosi.

Kaltaistani harrasteviljelijää ihmetyttää, miten Livonsaaren tomaatteihin on saatu aivan valtava määrä raakileita. Tuukka Häkkinen valottaa menetelmiä.

Osuuspuutarhan tomaatit on ensinnäkin kylvetty huhtikuun alussa. Aikaisempaan kylvöön ei ole tarvetta, koska taimia ei kuitenkaan päästä istuttamaan pellolle ennen kesäkuun alkua. Tälläkin aikataululla oli jo vaikea pitää taimihujopit hyvinvoivina istutukseen saakka. Koska osuuspuutarhalle ei ole lämmitettävää kasvihuonetta, kylvö ja alkukasvatus on ulkoistettu läheiselle luomutilalle.

Taimet ruukutettiin sitten osuuspuutarhalla 12-senttisiin ruukkuihin, joissa oli kanankakkaa lisälannoitteena. Taimikasvatusta jatkettiin osuuspuutarhan uudessa lämmittämättömässä kasvihuoneessa, ilman lisävaloja, sillä huhti - toukokuussa kasvihuoneeseen osui jo riittävästi luonnonvaloa. Taimet saivat jykevän startin, koska ruukkujen alla oli noin kymmenen sentin kerros ylivuotista lehmänlantaa, josta juuristo sai imeä voimaa ja kasvaa läpi.

”Oli yllätys, miten hyvin tomaatintaimet pärjäävät lämmittämättömässä kasvihuoneessa. Jos tuli kylmiä öitä, ne vain peitettiin harsoilla”, Häkkinen kertoo.

Kun istutuksen aika tuli, tomaattipenkkiä ei lannoitettu mitenkään erikseen, vaan kasvualustassa on tasan sama peruslannoitus kuin muillakin vihanneksilla. Pellolle oli edellisenä syksynä levitetty luomumaitotilan lehmänlantaa. Pellosta oli otettu maanäytteet, ja ravinteiden nähtiin olevan kunnossa.

Tomaatteja kasteltiin Häkkisen mukaan kerran tai kaksi letkulla istutuksen jälkeen. Sen jälkeen käytössä on ollut tihkukastelu.

Avomaantomaatteja ei alkukaudella suojattu eikä loppukaudella suojata hallanvaaroilta. Kesäkuussa Livonsaaressa ei ollutkaan halloja, mutta heinäkuun lopulle sen sijaan osui kylmiä öitä, joiden jäljitä ’Sladkaja Grozdissa’ on joitakin ruskistuneita lehtiä. Tomaatit ovat Häkkisen mukaan kasvupaikallaan karaistuneet niin, että ne pärjäävät syksylläkin, kunhan lämpötila pysyy plussan puolella. Aiempina kesinä tomaatin kasvukausi on näin voinut jatkua syyskuun lopulla saakka. Livonsaaressa meri on kivenheiton päässä ja lämmittää niin, että kasvukausi voi jatkua pitkään. Ollaan Suomen suotuisimman suven alueella, 1A-vyöhykkeellä, johon kuuluu rannikkokaistaleen lisäksi Ahvenanmaa.

Puutarhurin mukaan Livonsaaren osuuspuutarhan osakkaille on tärkeää, että tomaatti on mukana vihannesvalikoimassa. Herkuista nauttivat sadat ihmiset, sillä osuuspuutarhalta lähtee jakeluun kesäkaudella kerran viikossa noin 150 satolaatikkoa.

Livonsaaressa kasvaa koeluontoisesti
muun muassa lajike 'Sweet Million'.

Retki Livonsaaren osuuspuutarhalle innosti minua jatkamaan avomaatomaatin kokeiluja ja opetti monta asiaa, päällimmäisinä nämä:

Keväisin ei tarvitse hosua, vaan avomaantomaattien kylvöt kannattaa ajoittaa maalis-huhtikuun taitteeseen tai huhtikuulle.

Monet tomaattilajikkeet ovat kestävämpiä kuin luulemmekaan. Hyvässä kasvussa ollessaan ne kestävät kylmiä öitä, eivätkä ne näköjään kunnollisen peruslannoituksen jälkeen tarvitse edes lisälannoitusta loppukesästä.

Syksylläkään ei tarvitse hötkyillä. Sopiva lajike kun löytyy, se saattaa ainakin Lounais-Suomessa tuottaa satoa syyskuun loppuun tai lokakuuhun saakka. Pakkaset tietenkin lopettavat kasvun.