Muuttomatka kasvihuoneeseen

Oli pakko tilanahtauden takia siirtää tomaatintaimia sisätiloista jatkokasvatukseen kasvihuoneeseen. Taimilamppujen alainen tila ja ikkunoiden edustat loppuvat maitopurkkeihin koulinnan edetessä kesken. Lisäksi taimien kasvu on sellaista huonoa hujoa, mitä se asuintiloissa usein on, kun lämpöä ja valotusta ei pysty kontrolloimaan yhtä hyvin kuin ammattilaiset kasvihuoneillaan.

Siirron yhteydessä merkitsin taimien lajikkeet listaan. Tämä kevät on nimittäin ollut niin puolihuolimaton ja kiireinen, etten ole ihan ajan tasalla siitä, millaisia kasvihuonetomaatteja maaliskuussa tuli kylvettyä. Kylvin varmuuden vuoksi ja töiden yt-stressiä helpottaakseni aina vaan lisää! Huhtikuun kylvöt eli avomaatomaatit ovat paremmin muistissa.

Lajikkeita on varmaankin 140 ja niistä noin 30:stä pitäisi lahjoittamalla päästä eroon, koska 110 vain mahtuu pieneen kaupunkipihaani, yksi kutakin. Useaa lajiketta on yhä kasvamassa kaksi tai kolmekin yksilöä, joten nekin saa joku noutaa.

Taimia matkalla kasvihuoneeseen olohuoneen kirjaus- ja kepityspisteen kautta. 

Siirron yhteydessä törkkäsin taimille tukikepit, jotka sidoin latvukseen narulla.

Vaikein siirrettävä oli Turun puutarhamessuilla osastoani somistanut täysikokoinen tomaattikasvusto. Se joutui sinnittelemään sisätiloissa huonossa valossa kolmen viikon ajan. Sinä aikana sen kukinta osittain surkastui, mutta alaoksat tuottavat satoa.

Kuvaparista huomaa, että puutarhamessuilla esillä ollut 'Ananas Noire' on korkeussuunnassa kolmessa viikossa kolminkertaistanut.

Turkuun ei ole ennustettu yöpakkasia, mutta öiksi on tulossa vain asteen parin lukemia. Vaikka sähkönkulutus hirvittääkin, lämpöpuhaltimen termostaatti on säädetty +14 asteeseen.

Kahdeksan neliön kasvihuoneen laidat ovat nyt täynnä maitopurkitettuja tomaatintaimia.

Tein tänään vielä kasvihuoneen alaosaan lisäeristyksen kuplamuovista. 

Kasvihuoneessa huomaa, että keinovalon alla viileässä työhuoneessa varttuneet taimet (vasemmanpuoleinen ryhmä) ovat paremman näköisiä kuin etelänpuoleisella ikkunalaudalla liian lämpimässä kasvaneet (oikeanpuoleinen ryhmä).

Eilen siirtopäivänä paistoi aurinko ja kasvihuoneessa oli tietysti helle. Nyt Turussa sataa, ja lämpöä on vain +10 astetta. Lähiviikot paljastavat, mitä taimille siirrosta koituu, kun kevät on vielä näin aikaisessa ja arvaamattomassa vaiheessa.

Kylvömenetelmien vertailua

Aika ajoin näkee koulukuntakeskustelua siitä, kumpi menetelmä tuottaa paremman itävyyden: idätyslautta vai perinteiset multakylvöt. Tein tästä vuosi sitten pienen vertailevan tutkimuksen.

Olen idätyslauttaa käyttäessäni noudattanut aika lailla Chilivaarin ohjeita.

Kokeeni aineistona oli joskus Espanjan lomalta ostamani iso pussi Marmande-tomaatin siemeniä. Kylvin niitä sata lautalle ja toiset sata laakeaan multa-astiaan.

Asetin kylvökset vierekkäin samalle lämpömatolle. Mullan ja lautan pinnassa lämpötila oli +24 - 27 astetta.

Lautalla itäminen alkoi, kun oli kulunut kaksi vuorokautta kylvöstä. Suurin pyrähdys tapahtui välillä 2.-4. vuorokautta. Loppu oli täydennystä.

Idätyslautalla oli ahdasta, kun kylvöstä on kulunut neljä vuorokautta. 

Mullassa itäminen pääsi vauhtiin, kun oli kulunut 5 vuorokautta kylvöstä. Itämispyrähdys ajoittui 6. – 7. vuorokauden kohdalle. Sen jälkeen mullasta nousi vielä paljon taimia, mutta pienissä erissä ja pitkällä aikavälillä.

Tässä tulos graafina.

Päätulos on tämä: Idätyslautta tuotti saman siemenpussin siemenille hieman paremman itävyysprosentin kuin multakylvö. Osuus lautalla oli 87 vs. mullan 79/100. Mullassa kehitys tapahtui hitaammin kuin lautalla. Hitauden vaikutelma syntyy osittain siitä, että vertailu ei kohdistukaan samoihin asioihin: lautalta näkee sen, että juurenpiikki on työntynyt esiin, kun taas mullasta näkee myöhäisemmän ilmiön eli sen, että taimen niska tai sirkkalehdet ovat tulleet esiin.

Mutta oikeaakin hitautta oli havaittavissa: Mullassa tapahtui pitkään jälki-idäntää, eli yksittäisiä ituja tuli esiin jopa yli kolme viikkoa kylvön jälkeen. Lautalla itäminen kerta kaikkiaan loppui 12 päivän kohdalla, ja sen myös näki omin silmin. Silloin lautalla olleissa lopuissa siemenissä ei ollut mitään elonmerkkejä ja osa oli epäkelvon näköisiä, esimerkiksi tummuneita.

HUOM! Koe on sikäli vain suuntaa-antava, että se on tehty kotioloissa, joissa kaikkia muuttujia ei saada vakioitua siten kuin laboratorioissa. Lisäksi tätä koetta ei voi yleistää kertomaan mitään siitä, suuriko osa kylvetyistä siemenistä lautalla yleensä itää, koska siemenerissä on isoja eroja, jotka johtuvat lajikkeesta, iästä ja säilytystavasta. Tässä kokeessa vertailtiin vain, missä aikataulussa siemenet näillä menetelmillä itävät ja kumpi menetelmä idättää siemeniä suhteellisesti enemmän.

    *    *    *    * 

Tein tämän kevään 2018 ensimmäiset kylvöt idätyslautalle, mutta nyt olen kuitenkin palaamassa multakylvöihin. Syy on tämä: monissa idätyslautalta jatkokasvatukseen siirtämissäni tomaatinaluissa on vioitusta, joka todennäköisesti johtuu menetelmästä – tai sitten teen siinä jotakin väärin.

Pyrin siirtämään itäneen siemenen lautalta multiin heti, kun juurenpiikki on tullut esiin. Kun varsinainen itu sitten tulee mullasta esiin, yllättävän moni niistä on ”siemenpäinen” eli sirkkalehdet ovat jääneet siemenen vangiksi.
.

Jos siemenen poistaa nyppäisemällä, sirkkalehdet katkeavat päistään. Jos siemenen jättää poistumaan itsekseen, silloinkin sirkkalehtiin tulee herkästi vioitusta.

"Siemenpäinen" tomaatintaimen alku.

Vioittuneet sirkkalehdet.

Olisi kiva kuulla muilta tomaatinkasvattajilta, ovatko heillä samankaltaiset kokemukset taimien vioittumisesta, kun he käyttävät lauttamenetelmää. Vai pitäisikö itänyt siemen ottaa lautalta pois jossain myöhemmässä vaiheessa? Lisäksi kysymys kuuluu, onko sirkkalehtien laadulla - eli jossain määrin heikentyneellä kasvuunlähdöllä - vaikutusta satoon saakka. Onhan kuitenkin niinkin, että kun taimet ovat parikymmentäsenttiset ja niitä koulitaan isompiin purkkeihin, ensimmäinen lehtipari joutaa jo menemään.

Ja onko lopulta niin, että idätyslautta sopii paremmin chileille ja paprikoille kuin tomaateille? 

Nyt on tomaatin vuoro

Meneillään on ainutlaatuinen elämänvaihe: olen puolen vuoden vuorotteluvapaalla hektisestä toimittajan työstä ja saan keskittyä tomaatteihin, sekä kirjan kirjoittamiseen niistä että niiden kasvatukseen.

Jäin töistä pois helmikuussa ja aloitin siitä jo parin viikon päästä kylvöhommat, viikoilla 7. ja 8. Aloitus oli turhan aikainen, tiedän sen, mutta uusi vapaus innoitti, samoin merkinnät "kylvä paljon aiemmin" tai "ei ehtinyt" viime vuoden tomaattimuistiinpanoissa.

Sitä mukaa kun tomaattikirjaa varten tekemäni tutkimustyö on edennyt, olen löytänyt uusia lajikkeita ja tilannut niiden siemeniä nettikaupoista sekä saanut vaihdossa ihanilta tomaattikavereilta eri puolilta Suomea. Kiitos teille! Siksi kylvösesonki on ollut todella pitkä, ja se itse asiassa se jatkuu vieläkin, kun posti tuo uusimmat löydöt.

Talomme vierashuone on keväällä taimihuoneena. Sorry vaan, kevätkauden vieraat, te päädytte alakertaan patjalle.

Lopputulos on se, että taimihuoneessa kasvaa noin 200 tainta, jotka edustavat noin 140:tä eri lajiketta. Tarkoitus on jaella ylimääräiset pois ja pitää yksi taimi kustakin. Ongelma on se, että 140 tainta ei mahdu pienelle kaupunkitontilleni. Hmm. Tämä on yhtälö, joka pitää jossain vaiheessa ratkaista.

Koska kylvökausi on ollut jo puolentoista kuukauden mittainen, löytyy talosta joka vaiheen taimia: siemeniä idätyslautalla, taimia sirkkalehtivaiheessa, kahden lehtiparin taimia, tätä isompia ja sitten maitopurkeissaan yli 30-senttisiä hujoppeja, joiden pituuskasvua yritän hillitä pitämällä taimihuonetta viileänä, päivisin noin 18 - 20-asteisena ja öisin noin 15-asteisena. Taimivalot posottavat heille 16 tuntia vuorokaudessa.

Lehtien moninaiset muodot ovat tulleet esiin: 'Mandarin Orange' (ylhäällä vas.),

'Polen' (ylh. oik.), 'Betalux' (alh. vas.) ja 'Outdoor Girl' (alh. oik.).

Lämmön ja valon tarkka vakiointi on tavallisessa asuintalossa mahdotonta, varsinkin nyt huikean aurinkoisina päivinä. En siis missään nimessä pääse siihen tavoitteeseen, että
taimet olisivat istutusvaiheessa vain parikymmentä-
senttisiä ja tanakoita. Ne tulevat olemaan puolimetrisiä hujoppeja, mutta niillä on pärjättävä. Upotan sitten vartta ruukkuun sen, mitä mahtuu.

Tänä keväänä olen saanut rauhassa nautiskella taimikasvatuksen kaikista ilon hetkistä. Siitä kun juurenpiikki työntyy esiin siemenestä idätyslautalla. Siitä kun sirkkalehdet ponnahtavat mullan pintaan. Siitä kun lajikkeen lehtien ominainen muoto ja väri tulee esiin. Siitä kun maitopurkkiin siirretty vähän reppana taimi omaan yksiöön päästään terhakoituu ja tukevoituu. Siitä kun tärkeän ainokaistaimen murtuma parantuu, sen jälkeen kun olin vahingossa melkein katkaisut sen rungon. Lastahoito auttoi jälleen!

Melkein katkaisin 'Stupicen' edellisen postauksen

kuvauksissa, mutta lastahoito sai sen jälleen

tolpilleen.

Tilasin kokoelmiin venäläistä lajiketta 'Alaska'.

Samannimisenä löytyy myös kanadalainen lajike.

Lähialueita edustamaan tuli 'Lithuanian'. 

Kevät etenee, keikkuen niin kuin aina, Jokohan seuraavassa postauksessa pääsen tutkimaan, mitä kasvihuoneelle kuuluu?

Lemmenomena pärjää myös pohjoisessa

Hei, tutut ja kohta myös tuntemattomat!

Jo pitkään olen suunnitellut tomaattiblogin aloittamista. Nyt on sen aika. Olen vuorotteluvapaalla toimittajan työstä kirjoittaakseni tomaattikirjan pohjoisesta näkökulmasta. Blogi on hyvä paikka kirjata ylös pohdintoja aiheesta sekä alkavasta kasvukaudesta - ja tietysti myös tarjoilla makupaloja kirjastani, jonka toivon tulevan markkinoille keväällä 2018.

Olen paljon pohtinut "hurahtamisen" olemusta, sillä sellainen tässä on nyt päässyt tapahtumaan. Kun hurahtaa, jokin teema alkaa kiinnostaa niin, että siitä haluaa tietää kaiken ja elämä alkaa suorastaan hahmottua kiinnostuksen kohteen näkökulmasta. Noin kuusivuotiaan eli varsin nuoren tomaattihurahdukseni takia en voi esimerkiksi enää katsella vesakoitunutta metsää ajattelematta: Haa, tuosta saisi hyviä tukikeppejä tomaateille! Tai halpoja ämpäreitä: onkohan jo riittävästi istutusastioita kasvihuoneeseen? Tai kaupan espanjalaisia tomaatteja: moisia kalvakkeita en osta!

Hurahtamispohdintojen takia annoin blogille nimen "Tomaattihurahdus". Blogin kuvituksen puolestaan aloitan hurahtamiseen liittyvällä teemalla - rakkaudella. Se sopii tomaattiin senkin takia erinomaisesti, että tomaattia kutsuttiin sen alkutaipaleella Suomessa lemmenomenaksi, kärleksäppleksi. Tässä minulle tärkeä kuva Anna Russian -sydäntomaatista, kuva, jonka olen jo aiemmin tuupannut jokaiseen some-tuuttiin.

Ihastuttava Anna Russian -lajike kasvihuoneessani Turussa elokuussa 2016. 

Kevään tomaattitilanne on tämä: Koska en osannut päättää, mitä lajikkeita noin 120 lajikkeen kokoelmastani kylväisin, kylvin kirjahankkeen nimissä niitä kaikkia, mikä tietysti on täysin järjetöntä ja tilamielessä mahdotonta. Nyt on kasvamassa pääsääntöisesti 1 - 2 tainta kutakin lajiketta. Aloitin helmikuussa, viikoilla 7 - 8, lajikkeista, joiden kohdalle muistiinpanoihini olin viime vuonna kirjoittanut: KYLVÄ PALJON AIEMMIN. Olen jatkanut kylvöjä koko maaliskuun niin, että tuoreimman siemenkirjeen anti on vasta itämässä.

Tänä keväänä olen idättänyt valtaosan tomaateista kylvölautalla.

Itäneitä siemeniä, jotka kohta hellästi peitellään multiin. 

Tarkoitus on tänä kesänä kirjahankkeen nimissä tutkia ennen kaikkea lyhyen kasvukauden tomaatteja avomaalla. Niitä tulee kasvamaan talon ja kasvihuoneen seinustoilla, terassilla ja kasvilavoissa. Eli pois, pois, pois tänä keväänä lavoista porkkanat, punajuuret ja muut turhakkeet. Tulevana kesänä pikku kaupunkipihani tulee olemaan aivan piripintaan täynnä tomaatteja.

Osan taimista annan tutuille puutarhaharrastajille. Kaavailen lisäksi eräänlaista "satelliittikasvatusta" eli annan taimia sukulaisille niin, että saan käydä katsomassa niiden menestystä ja valokuvata niitä tai ainakin kuulla niiden vaiheista ja saan sitten loppukesästä muutamia hedelmiä takaisin siementen keräämistä varten.

Pisimmän kasvukauden vaativat hienohelmat pääsevät kasvihuoneeseen tai lasitetulle parvekkeelle, mutta tilapula ja kilpailu kasvupaikoista tulee olemaan armoton.

Seuraavassa päivityksessä kerron muutamista erityisen mielenkiintoisista pohjoisista lajikkeista. Käydään ensin vaikka Alaskan Fairbanksissa. Olisitko uskonut, että siellä kesäkuun korkeimmat lämpötilat ovat keskimäärin korkeampia kuin Turussa?