Satokauden päättyessä

Olen nyt kahdeksan kuukauden ajan vuorottelu- ja apurahavapaalla saanut opiskella sekä viljellä tomaatteja ja kirjoittaa niistä, sekä tulevaan tomaattikirjaani että tähän blogiin. Nämä ovat olleet elämäni nopeimmat kahdeksan kuukautta!

Nyt on välitilinpäätöksen aika, sillä maanantaina palaan palkkatyöhön eikä tähän rakkaaseen harrastuksen enää jää paljoakaan aikaa. Todennäköisesti ehdin blogia päivittämään vain satunnaisesti ja lyhyemmin.

SÄÄT. Kesä 2017 oli viileänpuoleinen ja aika pilvinen, mutta Turussa ei ollut mitenkään kovin sateista. Lämmön puute kuitenkin lykkäsi sadon valmistumista pitkälle loppukesään, ehkä pari viikkoa normaalia myöhemmäs. Pilvisyys ja kosteus toi elokuussa kasvihuoneeseen harmaahomeen, mutta onnistuin aika hyvin taistelussa sitä vastaan. Elokuun lopussa avomaanviljelyksilläni tuli ensi kertaa vastaan astetta pahempi vihollinen: tomaattirutto, jolle sateinen sää loi otolliset olot. Kaikkiaan tämä kesä oli erinomaisen opettavainen, mitä tulee tomaatin ja etenkin avomaatomaatin viljelyyn. Seuraavan on pakko olla parempi!

SATO. Tomaatteja on säiden haasteista huolimatta tullut valtavasti, mutta kilomäärää en ole laskenut. Oli lajikkeita, joista ei ehtinyt valmistua yhtään tomaattia ennen kuin rutto iski ja kasvi piti kiskoa pois, mutta osa kasveista antaa satoa vieläkin. Tänään olen taas katkaissut kymmenkunta kasvia ja kipannut ruukkujen mullat mäkeen, mutta kasvihuoneessa sinnittelee edelleen 18 tomaattikasvia. Kahdessa minikasvihuoneessa kasvaa edelleen yhteensä 10, talon eteläseinustalla 12 ja parvekkeella 11 kasvia. Olen siirtänyt keinovalon alle sisälle 3 tomaattiamppelia, jotka ovat täynnä raakileita. Yhteensä jäljellä on siis 54 kasvia eli noin puolet alkuperäisestä määrästä. Alussa oli 110 kasvia ja yhtä monta lajiketta.

Talon suojainen eteläseinusta on ollut hyvä kasvupaikka tomaateille. Tänäänkin siihen paistoi parin tunnin ajan, kun taivas yllättäen selkeni. Jäljellä olevat kasvit toki ovat jo aika räytyneitä, ja kuvanottohetkellä melkein kaikki puskat oli

tyhjennetty punaisista ja oransseitakin hedelmistä.

Olen kasvihuoneessa siirtänyt loput rungot toiveikkaasti

paisteen puolelle, mutta kun auringon rata on niin

matala, tuo aurinkoisempikin puoli on jo pahast

jäänyt viereisen metsän luomaan varjoon.  

Pienessä seinänvieruskasvihuoneessa olisi vielä

raakileita, mutta auringonpaiste taitaa loppua

ensi viikolla, kun ennustettu massiivinen

matalapaine saapuu.

MAKU. Auringonpaisteen puute on verottanut makua. Monista hedelmistä on tänä suvena jäänyt puuttumaan aromia ja makeutta.

Tämän kesän ennätystomaatti, ''Aussie'. 

KOKO. Ennätyksen teki jälleen kerran kasvihuonelajike ’Aussie’, josta poimin 17. elokuuta 973-grammaisen hedelmän ja eilen sen 550-grammaisen pikkuveljen.

TOMAATTIBLOGI. En lainkaan tiennyt mihin ryhdyin kun maaliskuussa aloitin tämän tomaattiblogin. Tämä on ollut kivaa! Sivuja on katseltu noin 12 000 kertaa, mikä minusta on paljon tällaiselle kapean aihepiirin blogille. Suosituimpia yksittäisiä tekstejä ovat olleet nämä:

• tomaattien jälkikypsytystä käsittelevä ”Vihreästä punaiseksi” 22.9. – yli 1300 lukijaa
• varsinaissuomalaisittain kiinnostava ”Avomaantomaatti kasvaa vankasti Livonsaaressa” 30.8. – 1200 lukijaa

Blogin kirjoittaminen on ollut yllättävän työlästä, koska haluan tuottaa tekstiä journalistisin periaattein, samalla tapaa kuin kirjoitan juttuja töissä Turun Sanomissa.

TOMAATTIKIRJA. Se jää kesken, mutta kasassa on toistasataa sivua ainutlaatuista tietoa tästä maailman ihanimmasta kasvista, ja otettuna on satoja valokuvia. Tavoite on, että käsikirjoitus on valmis noin vuoden päästä, vielä yhden, tällä kertaa venäläispainotteisen, viljelykesän jälkeen.

Raikasta ja satoisaa syksyn jatkoa! Tomaatti-Ritu palaa varmasti asiaan! 

Tomaatti on blogini tähti! Kuvassa on tänään poimimiani 'Clackamas Blueberryjä'.

Avomaantomaatti kasvaa vankasti Livonsaaressa

Olen yrittänyt tomaattikirjaani varten – ja muutenkin - löytää vastausta kysymykseen, viljelläänkö Suomessa nykyään avomaantomaattia kaupallisesti.

Vastaus on KYLLÄ. Livonsaaren osuuspuutarhassa Naantalissa kasvaa tänä kesänä noin 800 avomaatomaatin runkoa istutettuna suoraan mehevään lehmänlannalla lannoitettuun rannikon maaperään.

Vielä vastausta vailla on kysymys, onko tämä Suomessa ainoa paikka, jossa avomaantomaatin kaupallista viljelyä harjoitetaan. Sen haluaisi tietää myös puutarhuri Tuukka Häkkinen, joka otti minut ystävällisesti vieraakseen elokuun viimeisenä sunnuntaina.

Tomaatin paririvit on katettu biohajoavalla kalvolla, joka lämmittää kasvualustaa tehokkaasti. Vasemmalla potattomattia ja oikealla ’Sladkaja Grozd’ -lajiketta.

Näky on vaikuttava. Luomutomaatteja kasvaa kolmessa paririvissä, ja joka rivissä punertaa. Taimiväli on 40 senttiä, riviväli noin 60 ja paririvien väli noin 90 senttiä. Paririvit on katettu mustalla biohajoavalla kalvolla, joka lämmittää kasvualustaa erittäin paljon. Tomaatistahan tiedetään, että sen jalat tulee pitää lämpimänä. Häkkisen mukaan samalla kalvolla on suojattu myös kurkun, salaatin, maissin, pensaspavun ja purjon kasvualustat.

”Tomaattiviljelmä on laajimmillaan koskaan. Viime vuonna kasveja oli noin 500, nyt noin 800”, Häkkinen kertoo.

Viljelyssä on kolme lajiketta, ja lisäksi kokeilussa on useita muita. Lännenpuoleisimmassa rivissä kasvaa yksirunkoisena perunalehtistä potattomattia eli potatmoatomaattia eli Savitaipaleen tomaattia. Tämän punaisen perustomaatin pääsato on jo ohi. Se on lajikkeista aikaisin mutta altis rutolle ja loppuu siksi ensimmäisenä.

Toisessa rivissä kasvaa noin puolitoistametristä ’Sladkaja Grozd’ -lajiketta, jonka siemenet on alun perin ostettu Tarton Seemnemaailmasta. Nimi tarkoittaa ”makeaa terttua”.  Tertut ovatkin pitkiä ja notkuvat makeita, noin 30-grammaisia eli hieman kirsikkatomaattia isompia hedelmiä sekä monenkokoisia raakileita.



Helteetön kuivuus on sopinut potattomatille oikein hyvin.

’Sladkaja Grozd’ eli ”makea terttu”.

Viljelmän karkki eli maultaan kaikkein makein on kuitenkin lajike ’Friesje’. Sen satohuippu on vasta tulossa, eli sadon ehtiminen riippuu syksyn säistä. Häkkinen on hankkinut ’Friesjen’ siemenet alun perin Dreschflegelilta, joka on saksalainen pienten siementuottajien yhteenliittymä. Tämä avomaanlajike on nimensä mukaisesti kotoisin Friisinmaalta.



'Friesje' on viljelmän myöhäisin lajike,
mutta hyvää kannattaa odottaa.

Kaikki viljelmän tomaatit ovat runkotomaatteja. Rungot on tuettu ylöspäin naruilla, jotka puolestaan on kiinnitetty rivien suuntaisiin tolpasta tolppaan vedettyihin aitalankoihin. Tomaatit viljellään pääsääntöisesti yksirunkoisina, mutta voimakaskasvuisilla lajikkeilla eli ’Sladkaja Grozdilla’ ja ’Friesjellä’ kokeillaan tänä kesänä myös kaksirunkoviljelyä. Häkkinen ei ole kiinnostunut pensastomaateista niiden sekavan kasvutavan takia.




Runkotomaattien tukemiseen kuluu paljon työaikaa.

”Meillä on käytössä vain sellaisia lajikkeita, joille tällainen kasvatus sopii, ei moderneja hybridilajikkeita”, puutarhuri summaa.

Häkkinen on toki ottanut tuntumaa myös hybrideihin. Hän harjoittaa pienimuotoisesti kasvinjalostusta antamalla avomaanviljelyyn jalostettujen hybridilajikkeiden eli F1-lajikkeiden tuottaa F2- ja F3-sukupolvia. Niistä kiinnostavimmat pääsevät jatkoon. Muutamaa koelajiketta lukuun ottamatta kaikki tomaatit kasvatetaan itse kerätyistä siemenistä.

Suomalaisesta näkökulmasta viljelmän tähti on potattomatti. Häkkinen on kokeillut monia lajikkeita avomaalla, mutta ei ole löytänyt toista, joka olisi avomaalla yhtä aikainen ja satoisa. Makukin on hyvä, vaikkei se kaikkein makein ja aromikkain olekaan. Häkkinen on viljellyt potattomattia suunnilleen 2010 lähtien, aluksi kotipuutarhassa, ja Livonsaaressa on nyt menossa neljäs vuosi. Tänä kesänä potattomatti on pärjännyt yllättävän hyvin viileästä alkukesästä huolimatta. Ja toisin kuin monilla muilla paikkakunnilla Suomessa Naantalissa on ollut kuivaa!

”Heinä - elokuun säät ovat olleet itse asiassa erittäin sopivia niin tomaatin kuin useimpien muidenkin avomaanvihannesten kannalta. Potatmoatomatti on altis paitsi perunarutolle myös vihreäkantaisuudelle, joten kuivuus ilman helteitä on parasta mitä voi toivoa. Kun vähäsateisuus vaikuttaa edullisesti myös makuun, en voi valittaa.”

Potattomatti on arvokas tomaatin maatiaiskanta Savitaipaleelta Etelä-Karjalasta. Savitaipaleella Pöntylän kylässä asuva Terttu Savikurki toimitti sen siemenet Maatiainen ry:lle vuosituhannen taitteessa, ja nykyään siementä on saatavilla Maatiaisen kautta. Terttu Savikurjen mukaan kannalla on ikää ainakin 80 vuotta, kenties jo yli sata vuotta.

Kannan nimi on Maatiainen ry:ssä horjunut; nyt se on siemenluettelossa muodossa ”potattomatti”, kun se vielä vuonna 2011 oli ”potatmoatomaatti”. Terttu Savikurki kertoo kuulleensa tätä tomaattia kutsuttavan ainoastaan lehden muotoon viittaavalla nimellä ”potatlehtinen tomaatti”.

Ehkä tämä kanta tai lajike pitäisi nimetä lopullisesti ja yksinkertaisesti talteenottopaikan mukaan tomaattilajikkeeksi ’Savitaipale’.

Tuukka Häkkinen on viljellyt potattomattia suunnilleen vuodesta 2010 lähtien, aluksi kotipuutarhassa,
ja Livonsaaressa on nyt menossa neljäs vuosi.

Kaltaistani harrasteviljelijää ihmetyttää, miten Livonsaaren tomaatteihin on saatu aivan valtava määrä raakileita. Tuukka Häkkinen valottaa menetelmiä.

Osuuspuutarhan tomaatit on ensinnäkin kylvetty huhtikuun alussa. Aikaisempaan kylvöön ei ole tarvetta, koska taimia ei kuitenkaan päästä istuttamaan pellolle ennen kesäkuun alkua. Tälläkin aikataululla oli jo vaikea pitää taimihujopit hyvinvoivina istutukseen saakka. Koska osuuspuutarhalle ei ole lämmitettävää kasvihuonetta, kylvö ja alkukasvatus on ulkoistettu läheiselle luomutilalle.

Taimet ruukutettiin sitten osuuspuutarhalla 12-senttisiin ruukkuihin, joissa oli kanankakkaa lisälannoitteena. Taimikasvatusta jatkettiin osuuspuutarhan uudessa lämmittämättömässä kasvihuoneessa, ilman lisävaloja, sillä huhti - toukokuussa kasvihuoneeseen osui jo riittävästi luonnonvaloa. Taimet saivat jykevän startin, koska ruukkujen alla oli noin kymmenen sentin kerros ylivuotista lehmänlantaa, josta juuristo sai imeä voimaa ja kasvaa läpi.

”Oli yllätys, miten hyvin tomaatintaimet pärjäävät lämmittämättömässä kasvihuoneessa. Jos tuli kylmiä öitä, ne vain peitettiin harsoilla”, Häkkinen kertoo.

Kun istutuksen aika tuli, tomaattipenkkiä ei lannoitettu mitenkään erikseen, vaan kasvualustassa on tasan sama peruslannoitus kuin muillakin vihanneksilla. Pellolle oli edellisenä syksynä levitetty luomumaitotilan lehmänlantaa. Pellosta oli otettu maanäytteet, ja ravinteiden nähtiin olevan kunnossa.

Tomaatteja kasteltiin Häkkisen mukaan kerran tai kaksi letkulla istutuksen jälkeen. Sen jälkeen käytössä on ollut tihkukastelu.

Avomaantomaatteja ei alkukaudella suojattu eikä loppukaudella suojata hallanvaaroilta. Kesäkuussa Livonsaaressa ei ollutkaan halloja, mutta heinäkuun lopulle sen sijaan osui kylmiä öitä, joiden jäljitä ’Sladkaja Grozdissa’ on joitakin ruskistuneita lehtiä. Tomaatit ovat Häkkisen mukaan kasvupaikallaan karaistuneet niin, että ne pärjäävät syksylläkin, kunhan lämpötila pysyy plussan puolella. Aiempina kesinä tomaatin kasvukausi on näin voinut jatkua syyskuun lopulla saakka. Livonsaaressa meri on kivenheiton päässä ja lämmittää niin, että kasvukausi voi jatkua pitkään. Ollaan Suomen suotuisimman suven alueella, 1A-vyöhykkeellä, johon kuuluu rannikkokaistaleen lisäksi Ahvenanmaa.

Puutarhurin mukaan Livonsaaren osuuspuutarhan osakkaille on tärkeää, että tomaatti on mukana vihannesvalikoimassa. Herkuista nauttivat sadat ihmiset, sillä osuuspuutarhalta lähtee jakeluun kesäkaudella kerran viikossa noin 150 satolaatikkoa.

Livonsaaressa kasvaa koeluontoisesti
muun muassa lajike 'Sweet Million'.

Retki Livonsaaren osuuspuutarhalle innosti minua jatkamaan avomaatomaatin kokeiluja ja opetti monta asiaa, päällimmäisinä nämä:

Keväisin ei tarvitse hosua, vaan avomaantomaattien kylvöt kannattaa ajoittaa maalis-huhtikuun taitteeseen tai huhtikuulle.

Monet tomaattilajikkeet ovat kestävämpiä kuin luulemmekaan. Hyvässä kasvussa ollessaan ne kestävät kylmiä öitä, eivätkä ne näköjään kunnollisen peruslannoituksen jälkeen tarvitse edes lisälannoitusta loppukesästä.

Syksylläkään ei tarvitse hötkyillä. Sopiva lajike kun löytyy, se saattaa ainakin Lounais-Suomessa tuottaa satoa syyskuun loppuun tai lokakuuhun saakka. Pakkaset tietenkin lopettavat kasvun.

Hitaasti mutta kumminkin

Tänä kesänä kasvukausi on alusta saakka ollut selvästi jäljessä normaalista. Täällä Lounais-Suomessa heinäkuu jäi melkein helteettömäksi, joten mitään kiinni kirivää pyrähdystä ei siitäkään saatu, vaan edelleen perässä ollaan, viikon, parin verran.

Tämä on aika huono kesä kokeilla ja tutkia tomaatin avomaanviljelyä.

Kylmälavojen tomaateista ihan ensimmäisenä kypsän tomaatin antoi ’Glacier’ eli jäätikkötomaatti.

Mutta on avomaalta jotain satoa sentään saatu. Ensimmäiseksi kylmälavasta ehti 'Glacier', jo 11. heinäkuuta, ja nyt vauhtiin ovat pääsemässä myös muun muassa ’Jantarnoi’, ’42 Days’, ’Norderås Busk’, ’Polar Baby’ ja ’Terma’. 

Monet muut kasvilavojen pensastomaatit ovat vielä ihan keskenkasvuisia. Niissä on hurjasti raakileita ja kukkia, mutta hedelmien valmistuminen edellyttää jo erittäin lämmintä syksyä. Yllättävän hitaita ovat olleet ’Siberia’, ’Alaska’, ’Early Wonder’ ja ’Sub-Arctic Plenty’. Niissä ei näy vielä yhtään punerrusta.

Keltaisia avomaan pensastomaatteja ei ole monia. 'Jantarnoi', 'Yantarnoi'
jossain lähteissä 'Jantarnoi 530', suomeksi meripihka, on ilahduttava
poikkeus. Se on lisäksi hyvin aikainen eli sikäli Suomeen sopiva lajike.

Olen nyt pussittanut lähes kaikki kylmälavojen avomaantomaatit ja osan ruukkujenkin tomaateista Itävallasta ostamiini muovituubeihin, jotta maksimoin loppukesän lämmön saannin. Ensi vuonna olen viisaampi ja pussitan taimet keväällä heti istutuksen jälkeen ja lisäksi katan kylmälavojen maan mustalla mansikkakatteella. Suomessa luontoa on näköjään varminta auttaa, kun avomaantomaattia yritetään viljellä.

Vihreat muovipussit eivät ole kovin kivan näköisiä, mutta avomaan tomaattikasvustojen hidas kehitys

vaatii jotain toimia.

Useimmat ruukuissa kasvavat avomaatomaatit talon ja kasvihuoneen eteläseinustoilla sentään antavat jo satoa. Hyvässä vauhdissa ovat esimerkiksi 'Maskotka', 'Nevas', 'Outdoor Girl', 'Stupice' ja 'Zlatava'. Ensimmäinen 'Laukaus' on juuri tulossa.

Ensimmäinen Laukaus-tomaatti on valmistumassa. Se kasvaa terassilla ruukussa.

Kasvihuoneessakin kehitys on perässä normaalista, mikä johtuu pilvisten päivien runsaudesta. Turhauttavimpia ovat olleet päivä, jotka ovat olleet pilvisiä, koleita ja kuitenkin sateettomia. Täällä on nimittäin samalla hyvin kuivaa. Olen sadeveden loputtua joutunut kastelemaan tomaatteja ihan kraanavedellä – saaveissa esilämmitetyllä toki.

Kasvihuoneen lajikkeista olemme maistelleet terttujen ensimmäisiä esimerkiksi näistä: ’Ansof’s Gule’, ’Black Russian’,’Caspian Pink’, ’Green Zebra’, 'White Tomesol' ja ’Zebra Rita’. Lähipäivinä vuorossa ovat muun muassa ’Carbon’, ’Katja’, ’Malakhitovaya Shkatulka’, ’Paul Robeson’ ja ’Sailor’s Luck’.

'Malakhitovaya Skhatulka', suomeksi malakiittirasia, on
upean värinen.

'Zebra Rita' pullautti 406-grammaisen hedelmän, joka syötiin aamiaispöydässä.
Maku oli raikas, ei lainkaan makea.

Haavatyynyssä on sekoitus Atamonia ja soodaa. 

Kasvihuoneessa riesana on paikoin harmaahome. Syynä on se, että kasvihuoneen katto vuotaa muutamista paikoista, ja veden tippuminen samaan kohtaan yhdistettynä pilvisten päivien vähäisen haihduntaan on saanut homeen syntymään alle sattuneeseen kohtaan: lehteen, runkoon tai raakileisiin. Olen leikannut homeiset kohdat pois - sydän verta vuotaen jopa kokonaisia raakileterttuja - ja lääkinnyt homeen runtelemia kohtia ruokasoodasta ja Atamonista veteen sekoitetulla lääkkeellä. Näin on neuvonut norjalainen tomaattiekspertti Helene Orskaug. Vaikea sanoa, onko lääke toiminut, koska samalla olen lisännyt tuuletusta ja harventanut reippaasti kasvustoja eli leikannut pois hyvin paljon lehtiä ja varkaita. 

      *    *     *     *     *     *

Viileän kesän tunnelmissa olen siunannut sitä, että tomaatinviljely on minulle vain harrastus. Toimeentuloni sentään ei ole kiinni pilvien ja tuulien liikkeistä – niin kuin maanviljelijöillä. Nyt toivon täsmälleen samaa kuin he: lämpöä ja aurinkoa pitkälle lokakuuhun saakka.

Väsynyt mutta onnellinen

Ensimmäinen osallistuminen Avoimet Puutarhat -tapahtumaan on nyt ohi. Olo on todella tyytyväinen, sillä päivän mittaan vieraskirjaan kertyi 54 nimeä, ja kiinnostuneita ihmisiä tuli jopa satojen kilometrien takaa. Kävijämäärä on sikäli oikein hyvä, että meillä on nähtävillä lähinnä vain tomaatteja - ja niitäkin vain kukkina ja raakileina - ei siis mitään koristekukkien loistoa tai kasveilla tunnelmointia tai taiteilua.

Tuntuu, että tomaatti on nosteessa. Hyvin moni halua kokeilla muutamalla kasvilla, ja yllättävän moni on paneutunut aiheeseen syvällisesti. Mainostin kiinnostuneille mm. Facebookin Intohimona tomaatit -ryhmää. Sen jäsenmäärään saattaa tulla pieni piikki...

Kiitokset kaikille kävijöille!

Olipas kiva olla harrastuksen nimissä rinta rottingilla ja rintapielessä tapahtuman tunnusnappi. Ritva- ja Harri-nappien kanssa kuvassa on Simo, Inkerinmaalta peräisin oleva maatiaistomaatti. 

Puutarhapäivän puolenpäivän rynnistyksestä jäi kuva ottamatta, joten tässä on iltapäivän keskivilkkaan hetken leppoisaa tunnelmaa. Turussa koko päivä oli pilvinen mutta sateelta vältyttiin.

.

Rohkaisen turkulaisia ja varsinaissuomalaisia puutarhoja avaamaan vuoden

päästä porttinsa. Seudulla on paljon kiinnostavia pihoja - nyt vaan pois turha

"tää on nyt vaan tämmöne" -ajattelu.

Tomaatti-Ritun juhlapäivä

Osallistun sunnuntaina 2. heinäkuuta kello 12-18 tomaatteineni Avoimet puutarhat -tapahtumaan täällä Turussa. Tuli vähän paineita, kun puutarhojen luettelosta havaitsin, että Turusta mukana on vain kaksi yksityispihaa. Muut ovat kaupallisia tahoja tai siirtolapuutarhoja.

https://www.avoimetpuutarhat.fi/

Joten kyllä täällä nyt on siivottu. Mieskin jäi sopivasti lomalle ja päätyi raavaampia pihahommia raatamaan.

.

Kasvihuoneessa on tomaatteja vasemmalla laidalla kahdessa rivissä. Eturivissä on nimittäin "hoivala",

jossa saavat varttua pistokkaat ja mm. Bauhausista eurolla pelastetut taimet 'Cindel F1' ja 'Elin F1'.

Kasvihuoneen sisällä on viidakkomainen tunnelma.

'Green Zebra' on tulee kypsänäkin näyttämään suunnilleen tältä kuin nyt raakileena. 

Hassu 'Ildi' kukkii parvekkeella tuuhein tupsuin. 

Siniset tomaatit ovat jo raakileina katseenvagitsijoita, tässä 'Indigo Blue'....

... ja 'Clackamas Blueberry'.

Avomaatomaatteja on kaikkiaan neljässä lavassa ja seinustoilla ruukuissa.

Etualalla näkyy pontevasti kasvavia virolaisia lajikkeita.

Ainoat punaiset tomaatit ovat 'Hundreds & Thousands' -amppelitomaatissa ja 'Tomtastic'-kirsikkatomaatissa.

Kokosin terassin kulmalle suomalaiset kannat ja erikoisuudet 'Laukaus', 'Potattomatti', 'Irman ihme' ja 'Simo'.

Ohhoh, terassilla on näköjään lepotuolikin! Eipä ole tullut istuskeltua.

Hyötykasviyhdistyksen tämän vuoden uutuus, tsekkiläinen 'Zlatava' näyttää

ainakin tässä vaiheessa kesää täydelliseltä. Se on kasvina kaunis ja lisäksi

satoisa. Hedelmistä tulee verigreipin värisiä.

Tomaattiharrastajan kannalta on harmi, että tapahtuma sijoittuu tänä vuonna heinäkuun alkuun eikä elokuulle niin kuin ainakin viime vuonna. Tomaateissahan on tässä vaiheessa kesää lähinnä kukkia ja raakileita, joten visuaalisesti ne eivät ole mitenkään loistokkaita. Kylmän alkukesän takia avomaantomaattien kehitys on lisäksi perässä siitä, mitä se normaalina kesänä voisi olla.

Ja mitään kesäkukkaloistoa meiltä on turha odottaa. On toki orvokeita, pelargoneja, daalioita, samettikukkia ja joitakin kukkivia perennoja, mutta kesä on ollut niin kolea, että esimerkiksi omat pelargonit kukkivat vasta niukanlaisesti eivätkä omat daaliat ole ehtineet kukkaan vielä lainkaan.

Tomaateilla siis mennään. Koostan kävijöille kartan ja vähän tietoja kasvattamistani 110 tomaattilajikkeesta, jokin maininta jokaisesta. Ja vastaan suu vaahdossa kaikkeen, mitä niistä kysytään.

Satoi tai paistoi, sunnuntaista on tulossa Tomaatti-Ritun h-hetki ja juhlapäivä.

Hehkuvien harsotelttojen yöt

Tänä kesänä tontillamme kasvaa kaikkiaan 25 tomaattipuskaa suoraan maahan eli kasvilavoihin istutettuina. Lisäksi noin 30 tainta kasvaa kasvihuoneen ja talon seinustoilla ruukuissa.
Istutin ensimmäiset taimet lavaan kalenteria uhmaten jo toukokuun lopulla. Aikaisuus teetti hieman ylimääräistä työtä sitten, kun kesäkuun alkuun osui vielä kylmien öiden jakso. Ehkä vanhan kansan oppi tomaattien avomaalle istuttamisesta vasta 10. kesäkuuta jälkeen on sittenkin vielä voimissaan?

Hallaa ei Turkuun tomaattien ulos istuttamisen jälkeen enää tullut, mutta koska kaikki alle kymmenen asteen alitukset ovat tomaateille pahasta, piti keksiä keinoja kylmän karkottamiseksi. Olin heti istutuksen jälkeen suojannut lavat muovikaarista ja rei'itetystä muoveista koostuvilla kasvitunneleilla – löytö Lidlistä vuosi sitten -  ja öisin sekä sadepäivinä suojasin ne myös kaksinkertaisilla harsoilla. Nyt öiden lisävarusteeksi tulivat kynttilät. Kaivoin tomaattirivien väliin koloja  isoille lasipurkeille, joihin asetin öljy- ja lämpökynttilöitä palamaan illasta aamuun. Ne paloivat purkeissaan selvästi maapinnan alapuolella, kaukana muoveista ja harsoista, joten tulipalon vaara ei nähdäkseni ollut. Joku pelastushemmo voi toki olla eri mieltä...

Hehkuvia tomaattitelttoja koleassa kesäkuun yössä.

Samaan aikaan etsin rautakaupoista yksinkertaisia minimi-maksimilämpömittareita, jotta olisin voinut kontrolloida kynttilöiden vaikutuksen eri kohdissa puutarhaa. Eipä löytynyt. Yksi sellainen mittari minulla oli ennestään, ja sen mukaan lämpö olisi harsoteltassa alimmillaan käynyt +4 asteessa – eli kynttilöillä oli selvä vaikutus, koska ilman lämpö putosi alimmillaan lähelle nollaa.

Tilanne 24. toukokuuta, kun ensimmäinen lava oli istutettu.

Sama lava tänään, 14. kesäkuuta.

Avomaan pensastomaateilla on hurja kasvuvoima. Ne venyvät ja tuuheutuvat melkein silmissä, vaikka säät ovat olleet kesäkuulle tyypillisesti välillä koleita ja sateisia. Voimakkaimmin kasvaa ’Bizon’, joka on nyt monihaarainen ja noin 60 senttiä korkea. Tämä ei taidakaan olla se professori A. F. Yeagerin Pohjois-Dakotan yliopistossa 1930-luvulla jalostama 'Bison'; sen nimittäin pitäisi olla kääpiölajike. Tämän siemen on tilattu Puolasta Pomidorlandiasta. Saa nähdä, minkälaisia möllyköitä se sitten ilmoille pullauttaa.

Pisimmällä hedelmien muodostamisessa on ultra-aikaseksi luonnehdittu lajike ’42 days’. Myös virolaisissa pensaissa ’Mato’ ja ’Terma on yksittäiset isot raakileet’.

Lajike '42 Days' tekee hedelmiä runsaasti ja varhain.Virolainen Mato-lajike on myös hyvässä alussa. 

Vastoinkäymisiltäkään ei ole vältytty. Ainoa ’Kootenain’ taimi murtui istutusvaiheessa, ja nyt latva on uudelleen juurrutettavana mullassa. Joillekin kasvihuonelajikkeille puolestaan kananlannan annokseni on ollut liikaa, minkä seurauksena ne ovat ruskistuneet puolikuoliaiksi. Joitakin lantamyrkytykseen riutuvien yksilöiden latvoja on sitten sen takia juurrutettavina. Erikoista asiassa on se, että monille muille lajikkeille ja taimiyksilöille sama lanta-annos on sopinut oikein hyvin.

Kaikkinensa näyttää kuitenkin oikein hyvältä. Nyt avomaatomaattini toivovat saavansa paistetta ja sadetta sopivassa suhteessa.