Härmä häijynä

Kesäkuun 11. päivänä havaitsin, että tomaattiviljelmilleni oli iskenyt härmä. Tauti oli puhjennut tilanteessa, jossa olin kesäkuun alussa siirtänyt mahdollisimman paljon tomaattikasveja kasvihuoneeseen hallaöiltä suojaan. Varsinaisten kasvihuonetomaattien sekaan oli siis noin viikon ajaksi sullottuna myös ruukkuihin istutettuja avomaantomaatteja. Kasvit oli kasteltu liian hyvin, enkä älynnyt tuulettaa riittävästi, koska ilmat olivat vaihteeksi viileät.

Alalehtiin oli ilmestynyt runsaasti valkoisia härmälaikkuja, ja pian laikut muuttuvat ruskeiksi. Lopulta kokonaisia lehtiä kuihtui. Googlen kuvahaut varmistivat, että härmäähän se, englanniksi powdery mildew, mikä viittaa tämän taudin puuterimaiseen ulkonäköön.

Ensin alalehtiin tulee valkoisia puuterimaisia pilkkuja, sitten puuterikohdat lakastuvat ruskeiksi, ja lopulta koko lehti voi kuolla. Kuvasarjassa ei ole sama lehti vaan eri vaiheessa olleita lehtiä. 

Ryhdyin karsimaan härmäisiä alalehtiä pois. Karsiminen hirvitti, koska tiedän, että tomaatti tarvitsee lehtensä yhteyttääkseen eli tuottaakseen uutta kasvua ja hedelmiä. Lehtiä pitäisi olla parikymmentä. Noin kymmenessä kasvissa sairaita lehtiä oli niin paljon, että päädyin heittämään koko kasvin kompostiin. Väljensin kasvustoja kantamalla ulos sellaisiakin lajikkeita, joiden kasvupaikkasuositus on kasvihuone. Vähensin kastelua ja lisäsin tuuletusta.

Sydän syrjällään tutkin, onko härmä edennyt avomaalle. Ei sentään. Kylmälavoihin istutetut noin 30 tainta sekä amppelitomaatit ovat kunnossa mutta n. 50 kasvihuoneessa ollutta sairastui, osa vain lievästi, osa pahoin.

Ryhdyin googlailemaan, minkälaisia keinoja on härmää vastaan. Ammattiviljelmillä yhtenä lähtökohtana on valita viljelyyn vain härmäresistenttejä lajikkeita. Minä taas harrastalijana haluan jatkossakin valita viljelyyn ihan mitä lajikkeita tahansa! Ammattiviljelmillä yksi keino on kasvihuoneiden rikitys ja kasvisuojeluaineiden käyttö. Minulla ei ole mahdollisuutta eikä lupaa kumpaankaan.

Harrasteviljelijöitä neuvotaan yleisimmin suihkuttamaan härmään saastuneita kasveja erilaisilla soodaliuoksilla. Sekoitussuhteita löytyy monenlaisia. Päädyin tällaiseen ohjeeseen.

Olen nyt pari kertaa suihkutellut kaikki lehdet läpi tällä soodaliuoksella. En pidä siitä, että ohjeessa on mäntysuopaa, koska kasveissa on jo isoja raakileita, joiden valelu mäntysuovalla ei varmaankaan paranna makua. Olen kyllä huuhdellut raakileet ruiskutusten jälkeen. Joka tapauksessa seuraavan torjunnan teen tällä amerikkalaisella ohjeella, jossa ei ole nimeksikään saippuaa.

Kaikki tämännäköiset lehdet on nyt karsittu pois.

Nyt näyttää jo paremmalta. Jäljellä olevat kasvit pukkaavat latvukseen uutta lehteä ja kukkia, mutta toki ne ovat lehtien vähenemisen takia heikompia kuin ennen. Saa nähdä, pysyykö härmä poissa; pian opin sen luonteesta senkin. Torjuntaa pitää ilmeisesti jatkaa koko kasvukauden, kerran viikossa, joten aikamoinen vaiva ja harmitus tästä nyt tuli.

*    *    *    *    

Mistä tartunta on tullut, kun taimikasvatus on tapahtunut ihan puhtaissa ympäristöissä, sisätiloissa, uusissa kylvömullissa?

Epäilen tartunnan lähteeksi neljää eräältä kaupalliselta viljelmältä huhtikuussa saamaani tomaatintainta, jotka alkoivat kevään mittaan voida huonosti. Niissä ei näin jälkikäteen muistellen näkynyt härmälaikkuja, mutta lehdet kuivuivat alhaalta alkaen pikku hiljaa ruskeiksi, jolloin karsin niitä pois. Arvelin huonovointisuuden johtuvan siitä, että jouduin kylmän kevätsään vallitessa pitämään kasveja edelleen sisätiloissa, joihin valoakin osuu liian vähän. Oletukseni on nyt, että ne ovat kantaneet härmää mutta lajikkeet ovat olleet härmäresistenttejä - niin kuin ne kaupallisilla viljelmillä ovat - joten ne ovat hieman pystyneet härmää vastustamaan.

Tämän selityksen vahvistaa siskoni kokemus: Hän otti yhden kauppapuutarhalta saamistani kasveista, ja havaitsi, että sekin alkoi voida huonosti. Sen takia sisko piti sitä ulkona erillään muista taimistaan. Kun hän sitten viileänä jaksona meni siirtämään sen kasvihuoneeseensa, siellä olleisiin kasveihin alkoi tulla härmää.

Tässä minulle tärkeä oppi: ei koskaan taimikasvatusvaiheessa vieraita kasveja omien taimien sekaan!

  *    *    *    *

Mitä härmä oikein on? Tämän Viherpihan artikkelin mukaan valkoharmaita, jauhemaisia laikkuja tai värjäytymiä aiheuttava härmä ei ole vain yksi tautilaji, vaan se käsittää useita sienilajeja, joilla on samanlaisia ominaisuuksia. Härmällä on useita isäntäkasveja: on heiniä, vaahteroita, kukkia, kuten ruusuja, ja sitten hyötykasveista etenkin kurkku, herne, mansikka ja tomaatti.

Suomalaiset nettilähteet ovat erimielisiä siitä, iskeekö härmä sateisina ja kylminä vai kuivina, lämpiminä kesinä. Ehkä toiset lajit iskevät kylmässä, toiset kuumassa. Toukokuu oli Turussa ainakin kuiva ja kuuma, minkä päälle aiheutin niille viileän ja kostean jakson kasvihuoneessa hallaöiden uhan aikaan. 

Härmä leviää suvullisena tai suvuttomana itiönä ilmavirtausten mukana kasvilta toiselle. Härmäsieni iskee usein nuoriin kasvinosiin ja varsinkin voimakkaasti lannoitettuihin kasveihin.

Vähäisestä härmästä ei ole aina kasvulle haittaa. Pahimmassa tapauksessa kovin härmöittynyt kasvi voi kuitenkin menehtyä.

*    *    *    *

Jaoin härmäharmini Intohimoa tomaatit -ryhmän Facebook-sivulla ja sain mahtavasti tukea ja vinkkejä. Tässä niistä poimintoja:

-         Ovet ja tuuletusluukut auki! Viileä hyvin tuulettuva kasvihuone on öisin parempi vaihtoehto kuin kostea hautomo. Tehokas lämminilmapuhallin puhaltamaan.

-        Härmäsaastunnan iskemisen jälkeen taantunut kasvi on herkempi kaikille muille kasvitaudeille, joten kannattaa antaa nokkoskäytevettä toipumiseen. (Nyt on nokkosvedet muhimassa!)

-        Härmän torjuntaan kasvihuonemansikalle on olemassa biologinen torjunta-aine Serenade, joka toiminee muillakin kasveilla.

-        Puolukka- tai valkosipulilitkua sumutinpulloon. (Puolukkamehulla sumuttelun vahvisti myös tuttu puutarhuri.)

-        Neuvottiin myös siirtämään härmäiset kasvit pois huoneesta heti, kun härmää ilmenee. (En tehnyt näin, koska melkein kaikissa kasvihuoneen kasveissa sitä on.)

Englanninkielisten nettilähteiden mukaan härmästä on eri lajeja, jotka esiintyvät eri lämpötiloissa. Kaikki suosivat kosteutta. Maailmalaajuisesti tomaatin härmää esiintyy eniten lämpimissä, kuivissa ilmastoissa – jota Turun alkukesä näköjään apinoi.

Härmään sairastunut tomaattikasvi tuottaa vähemmän ja pienempiä tomaatteja kuin terve, eivätkä hedelmät maistu yhtä hyviltä kuin terveiden kasvien sato.

Rikityksen ja soodaohjeiden lisäksi lääkkeeksi mainitaan useissa lähteissä mm. neem- ja jojoba-öljyt. Jos härmää esiintyy lähiseudulla, kehotetaan suihkuttamaan keskikesästä lähtien viikoittain omat tomaattikasvit ennaltaehkäisevästi sekoituksella, jossa on yksi osa maitoa ja viisi osaa vettä.

Erään lähteen mukaan sairaiden lehtinen poistaminen ei olisi mahdollinen keino hallita härmää, sillä silloin kun valkoisia laikkuja näkyy, itiöiden leviäminen laikuista on jo alkanut ja lehteä poistettaessa itiöt leviävät entistä tehokkaammin ja saastuttavat muita lähistön kasveja.

Kasvikierto ei estä härmää, koska härmä ei elä maassa vaan isäntäkasvissa. Hyvä uutinen tätä myöten on se, että härmä ei talvehdi kasvijätteessä.

  *    *    *    *

Onneksi viljelmälläni tapahtuu muutakin kuin taistellaan härmää vastaan. Ensimmäiset tomaatit alkavat kypsyä! 

Ensimmäisenä punoittaa ruukussa seinustalla kasvava pensastomaatti 'Benewah'. 'Ida Gold' kellastuu niin kuin

pitääkin. Molemmissa kasveissa on ollut härmäisiä lehtiä.

Tämän kauden silmäterä, Alaskassa sikäläisiin oloihin jalostettu 'Early Tanana' tuntuu viihtyvän hyvin Suomen Turussa. Sen raakileet ovat hauskan muotoiset.

'Early Tanana', suoraan Alaskasta.

Isoimmaksi on pullistunut avomaanlajike ’Cold Set’ kasvilavassa – ei härmää. Erittäin lupaavilta näyttää myös kasvilavan 'Oregon Spring'. Kootusti näyttää siltä, että avomaan aikaisuuskisaa johtavat amerikkalaiset lajikkeet ennen venäläisiä. Venäläisistä pulskimmilta näyttävät lajikkeet 'Sibirjak' (ruukussa) ja kylmälavassa 'Vrzyv' ('Räjähdys') sekä 'Valentina'.

'Sibirjak' pullistelee raakileista.

'Cold Set' -kasvin "esikoisen" läpimitta on

liki 8 senttiä.

Tsekkiläislajike 'Stupicessa' on

tänäkin kesänä mukavasti raakileita.

'Friesjen' siemeniä sai Livonsaaren osuuspuutarhurilta.

Se on voimakaskasvuinen ja näköjään härmänkestäväkin.

   

Hellettä, härmää ja hallanvaaraa

Tomaattien kevät oli tänä vuonna todella erilainen kuin vuosi sitten.  Keväällä 2017 ongelmana oli kylmyys, jonka takia maitopurkkivaiheen taimien siirto kasvihuoneeseen lykkääntyi viikko viikolta. Tänä vuonna talvesta mentiin melkein suoraan helteisiin, mikä puolestaan aiheutti valtavan istutuskiireen ja noin 120 tomaattikasvilleni huiman kasvupyrähdyksen, hieman paahteen tuottamia vaurioitakin.

Turussa 9. toukokuuta 2017 ja 2018. Vuosi sitten satoi tuolloin vielä kerran lumet maahan ja tomaatit odottelivat sisätiloissa kasvihuoneeseen pääsyä. Tänä vuonna oli tuona päivänä ihanan lämmintä ja puutarhassa täysi tohina päällä.

Vuosi sitten olin vuorotteluvapaalla, joten istutusten aikataulu oli väljä. Nyt maiden kuivuttua istutuskuntoon piti töiden jälkeen toimia ripeästi: muokata ja lannoittaa ja sitten viikon, parin päästä istuttaa - ja istuttaa. Työ todellakin haittasi harrastuksia. Siinä tulipalokiireessä en merkinnyt edes ylös avomaan tomaattilavojen istutuksen päivämäärää, mutta 24.5. olen ottanut kuvia valmiista lavoista. Aika samoihin aikoihin istuttelin avomaalle viime vuonnakin, silloin riskillä, hyvin koleassa säässä, nyt helteen uuvuttamana.

Tässä lavassa kasvaa yhdeksän minulle uutta venäläistä avomaan lajiketta, vertailukohtana aikainen '42 Days'- lajike (oikeassa nurkassa). Kuvattu 24. toukokuuta, jolloin avomaan istutusurakka oli valmis.

14. – 16. toukokuuta Turussa oli lämpöä iltapäivällä melkein +30 astetta, joten maitopurkkitaimet pienessä kasvihuoneessani kärsivät armottomasta paahteesta. Vaikka kaikki räppänät olivat auki, näin tällaisen päivän jälkeen mittarissa maksimilukeman +46 astetta. Helle kuitenkin näytti olevan enemmän hyödyksi kuin haitaksi: se vauhditti tomaatit hurjaan kasvuun ja kukintaan. Moni on Intohimona tomaatit -Facebook-ryhmässä raportoinut, että runkotomaatit ovat kehittyneet kaksihaaraisiksi ilman, että tarhuri on ehtinyt mitään varkaita pois taittamaan. Joillakin ylälehdet ovat kehittyneet epämuotoisiksi. Minun taimissani tapahtui nopeaa haaroittumista, johon ei puuttunut, koska oli aikomuskin kasvattaa osa runkotomaateista kaksi- tai kolmihaaraisina, vaikka sen sanotaankin hidastavan hedelmien kypsymistä. Muutamassa kasvissa on epämuotoisia ylälehtiä.

Toinen uusi asia on ollut kastelun suuri tarve ja sadeveden puuttuminen. Viime vuonna avomaan tomaatteja ei tarvinnut kastella kuin pari kertaa, koska taivaalta tipahteli pitkin kesää sopivasti. Nyt joudun kantamaan kaiken veden niille kannuilla ja opettelemaan kantapään kautta oikeaa annostelua. Vettä pitää sitä paitsi ottaa kalliilla hinnalla kaupungin vesijohtoverkosta; hinta on liki 4 euroa kuutio. Turussa on satanut viimeksi 17.5. ja silloinkin vain kolmisen milliä, joten sadevesiastioissa ole viikkoihin ole ollut mitään. Toissa yönä kovasti odotin sadetta, jonka ennusteen mukaan piti pyyhkäistä yli lounaisen Suomen. Sadealue on kuitenkin hajonnut Turun kohdalla, ja aamulla meillä sademittarin pohjalla oli vain muutama pisara. Turun virallisella mittauspisteellä lukema oli 0,2 milliä.

Ja kuumankin kevään vitsaus oli kesäkuun alussa halla. Meillä ei lopulta hallaa ollut, vaan alin minimilukema kylmälavan pinnassa oli +2 astetta 7. kesäkuuta. Torjuin kuitenkin kylmää rakentamalla lavojen päälle kynttilöin lämmitettävät teltat, kietomalla yksittäiskasveille harsoja ja siirtämällä niin paljon ruukkuja kuin mahtui kasvihuoneeseen, jossa lämpöpuhaltimen termostaatti oli säädetty +14 asteeseen.

Tällaiset harso- ja muoviteltat suojasivat kahta kasvilavaa kylminä öinä. Telttojen sisällä maahan upotetuissa lasipurkeissa paloi läpi yön puolentusinaa kynttilää. Muissa lavoissa kiedoin kasveja erikseen harsoon.

Kasvihuoneen ja talon seinusta ovat viimevuotiseen

tapaan täynnä ruukkuihin istutettuja tomaatteja.

Talon edustalle rakensin matalan hyllyn,

joten kasveja on kahdessa rivissä.

Ja niin etenin kasvihuoneessa riesasta riesaan: koska ruukkuihin istutetut tuuheat ja näköjään liiankin hyvin kastellut tomaatit olivat useita päiviä sullottuina kasvihuoneeseen kylmää pakoon, vieläpä suljettujen ovien takana, oli lehtiin alkanut jo kehittyä härmälaikkuja. Totesin uhkaavan tilanteen toissapäivänä, kun Turussa oli taas hellepäivä ja vapautin tomaatit hallaevakosta. Väljensin kasvustoja kantamalla ulos sellaisiakin lajikkeita, joiden kasvupaikka-suositus on kasvihuone. Koska kasvihuone-lajikkeita on taas aivan liikaa, osalle on nyt tarjolla vain eteläseinustaa loppukesäksi. Lisäksi leikkelin runsaasti härmälaikkuisia alalehtiä pois. Ja koska nyt olen lomalla ja kotona, pystyn tarkemmin huolehtimaan kasvihuoneen tuuletuksesta ja lämmön säätelystä.

Mutta pääasia näyttää hyvältä: kukkia ja raakileita on paljon ja raakileet ovat ajankohtaan nähden isoja. 

Tämän kesän teemamaa Venäjä on saanut oman avomaan lavan, ja siellä kymmenen kilvoittelijan vertailulajikkeena on aika niin aikainen ’42 Days’. Toisen avomaanlavan, jossa kasvaa sekalaisempaa seurakuntaa – lisää Venäjää, mutta myös Kanadaa, Yhdysvaltoja ja Norjaa - vertailukohtana on ’Polar Baby’. Lisäksi on yksi pikkulava, jossa muun muassa varttuvat vierekkäin 'Earliana' ja 'Early Wonder' sekä 'Sasha's Altai' ja 'Grigori Altai'.

Erilliskasveina valkosipulilavojen nurkissa kasvavat alaskalaiset erikoisuudet ’Early Tanana’, ’Kallio’ ja niiden kaverina ’Alaska’.  'Tananassa' on runsaasti kukkia mutta ei vielä kovin isoja raakileita.

Tilanne 13.6. avomaalla (kylmälavassa ellei toisin mainittu)

Suurimmat raakileet: ’Cold Set’ (suurimman läpimitta 6 cm), ’Prairie Fire’ (5 cm), venäläisistä 'Beliy Naliv '(ruukussa), ´Sibirskiy Skorospelyi’ ja ’Vzryv’.

'Pairie Fire' oli voittaja Alaskassa 2006 tehdyssä avomaan viljelykokeessa, 

joten odotukset ovat korkealla myös Suomen Turussa - ja hyvältä näyttääkin.

Eniten raakileita: ’Beliy Naliv’ (ruukussa), ’Ida Gold’, ’Oregon Spring’, ’Sasha´s Altai’, ’Sibirjak’, ’Stupice’.

Paljon kukkia: ’Betalux’, ’Early Tanana’, ’Norderås Busk’ ja ’Polar Baby’

Tilanne 13.6. kasvihuoneessa

Suurimmat raakileet: 1. ’Malakhitovaja Shkatulka’ (= 'Malachite Box' = malakiittirasia), 2. ’Hurma’, 3. ‘Black Burgundy’ ja ‘Jantar’.

Paljon raakileita: ’Azoychka’, ’Jaune Flammee’ ja ’Todd County Amish’

*    *    *

Puutarhan surkeita ilmestyksiä: ’Apelsin’ ja viime vuoden ihannetyttö ’Zlatava’. Nämä kasvit ovat keltaisia, ohuita rimpuloita. En tiedä, miksi. Ehkä työ on haitannut harrastuksia jokin istutusilta niin pahasti, että ruukkuun on päätynyt väärä määrä lannoitetta.

Niin, lannoitus! Lavat lannoitin kannanlannalla ja koivutuhkalla, ruukut pääosin Neudorffin tomaattilannoitteella, koska se oli kiireessä niin helppoa.

’Aussie’ otti kantaa kulttuurista omimista koskevaan keskusteluun vetämällä inkkaripäähineen päähän.

’Rosa Quartz Multifloraan’ tulee kukkia ihan "multina".

   *    *    *    

Jos kiinnostaa tulla katsomaan, miltä tomaattitarhani noin 120 lajiketta ja kasvia näyttävät, tervetuloa jälleen meille Turkuun Avoimet puutarhat -tapahtumaan. Se on sunnuntaina 1. heinäkuuta kello 12 - 18.

Muuttomatka kasvihuoneeseen

Oli pakko tilanahtauden takia siirtää tomaatintaimia sisätiloista jatkokasvatukseen kasvihuoneeseen. Taimilamppujen alainen tila ja ikkunoiden edustat loppuvat maitopurkkeihin koulinnan edetessä kesken. Lisäksi taimien kasvu on sellaista huonoa hujoa, mitä se asuintiloissa usein on, kun lämpöä ja valotusta ei pysty kontrolloimaan yhtä hyvin kuin ammattilaiset kasvihuoneillaan.

Siirron yhteydessä merkitsin taimien lajikkeet listaan. Tämä kevät on nimittäin ollut niin puolihuolimaton ja kiireinen, etten ole ihan ajan tasalla siitä, millaisia kasvihuonetomaatteja maaliskuussa tuli kylvettyä. Kylvin varmuuden vuoksi ja töiden yt-stressiä helpottaakseni aina vaan lisää! Huhtikuun kylvöt eli avomaatomaatit ovat paremmin muistissa.

Lajikkeita on varmaankin 140 ja niistä noin 30:stä pitäisi lahjoittamalla päästä eroon, koska 110 vain mahtuu pieneen kaupunkipihaani, yksi kutakin. Useaa lajiketta on yhä kasvamassa kaksi tai kolmekin yksilöä, joten nekin saa joku noutaa.

Taimia matkalla kasvihuoneeseen olohuoneen kirjaus- ja kepityspisteen kautta. 

Siirron yhteydessä törkkäsin taimille tukikepit, jotka sidoin latvukseen narulla.

Vaikein siirrettävä oli Turun puutarhamessuilla osastoani somistanut täysikokoinen tomaattikasvusto. Se joutui sinnittelemään sisätiloissa huonossa valossa kolmen viikon ajan. Sinä aikana sen kukinta osittain surkastui, mutta alaoksat tuottavat satoa.

Kuvaparista huomaa, että puutarhamessuilla esillä ollut 'Ananas Noire' on korkeussuunnassa kolmessa viikossa kolminkertaistanut.

Turkuun ei ole ennustettu yöpakkasia, mutta öiksi on tulossa vain asteen parin lukemia. Vaikka sähkönkulutus hirvittääkin, lämpöpuhaltimen termostaatti on säädetty +14 asteeseen.

Kahdeksan neliön kasvihuoneen laidat ovat nyt täynnä maitopurkitettuja tomaatintaimia.

Tein tänään vielä kasvihuoneen alaosaan lisäeristyksen kuplamuovista. 

Kasvihuoneessa huomaa, että keinovalon alla viileässä työhuoneessa varttuneet taimet (vasemmanpuoleinen ryhmä) ovat paremman näköisiä kuin etelänpuoleisella ikkunalaudalla liian lämpimässä kasvaneet (oikeanpuoleinen ryhmä).

Eilen siirtopäivänä paistoi aurinko ja kasvihuoneessa oli tietysti helle. Nyt Turussa sataa, ja lämpöä on vain +10 astetta. Lähiviikot paljastavat, mitä taimille siirrosta koituu, kun kevät on vielä näin aikaisessa ja arvaamattomassa vaiheessa.

Valmista tuli!

On ollut erinomaisen hauskaa rakentaa omaa osastoa Turun messukeskukseen Piha & Puutarha -messuille, jotka avautuvat huomenna. Ja nyt voin sanoa: valmista tuli!

Tyylini on aika kotikutoinen: kotoa taimihuoneen lattialta mukaan kaapaistu räsymatto, siskolta lainaksi saatu uusi pärekori, vanhoja saviruukkuja, säkkikangasta ja juuttinarua. Tärkeimpiä sisustuselementtejä ovat kasvit ja eritoten tomaatit.

Osastoni väriläiskinä ovat oman sadon ja omien viljelysten kuvista kootut kuvajulisteet.

Osaston kukat ovat Flöriltä ja näyttävät tomaatit Kauppapuutarhaliiton Varsinais-Suomen piiriltä. Mutta on paikalla myös yksi oma tomaattini, noin 15-senttinen 'Ananas Noiren' taimi. Sen kyltissä lukee varmuuden vuoksi "tomaatti"... Tuo rääpäle alleviivaa sitä seikkaa, että ovat nämä harrastelijan kasvatit tähän aikaan vuodesta vallan eri planeetalta kuin ammattilaisten kasvustot. Kasvukauden käsite ja kasvun ajoitus sekä tavoitteet ovat tyystin erilaiset.

Kekkilän tuotteista esillä ovat tilava, kolmihyllyinen viherporras ja vihertuki Laine. Tuet sopivat noin metristen tomaattien tai muiden köynnöskasvien tukemiseen - estetiikasta tinkimättä. On tällainen musta metallirakenne vähän toista kuin pajukosta haetut haaraiset kepit, joilla normaalisti operoin! Nämä passaa pystyttää pihan paraati- eli julkipuolelle.

Vihertuki Laine.

'Encore' on on Suomessa yleisin ammattiviljelijöiden

viljelemä tomaattilajike. Se on se "kaupan tomaatti". Sain

messuille yli kaksimetisen kasvuston esille pantavaksi.

Basilikaa halusin esille, koska kasvatan

sitä kesäkaudella kasvihuoneessa

tomaattiruukkujen juurella.

Pyrin päivystämään aika paljon puutarhabloggareiden A11-osastolla puutarhamessujen ajan, mutta toki kiertelen alueella ympäriinsä kaikesta kauniista huumaantuen. Pane mitä pikimmin vaikka meiliä, jos sinulla on mielessäsi jokin messupäivä ja kellonaika, jolloin haluaisit poiketa juttelemaan tomaatin harrasteviljelystä: ritva.setala@gmail.com.

Huomenna perjantaina olen paikalla kello 14 - 18. Lauantaina tapahtuma on auki kello 10 - 18 ja sunnuntaina kello 10 - 17 ja olen enimmäkseen paikalla. Ehkä näemme?

Bloggarikavereina siellä ovat Oli aika, Villa Puomi ja Sohvila.

Herkkuja Venäjältä

Viime syksynä päätin, että kesällä 2018 tomaattiviljelysteni teemamaa on Venäjä. Miksikö?
Olin aikaisia ja erikoisiakin tomaattilajikkeita etsiessäni jo kolunnut Amerikkaa, muun muassa ottanut yhteyksiä Alaskaan, ja Eurooppa nyt on käsillä koko ajan. Arvelin, että idässä minua odottaisi vastaavanlainen aarreaitta kuin lännessä. Tiesin, että entisessä Neuvostoliitossa oli aikanaan aktiivista kasvinjalostusta ja että Suomessa on harrastajilla viljelyssä lajikkeita, joiden nimi viittaa itään, muun muassa Mustallemerelle, Kaspianmerelle, Krimin niemimaalle, Siperiaan sekä Moskovan ja Tulan kaupunkeihin.

Venäläisiin ja entisiin neuvostoliittolaisiin lajikkeisiin tutustumista on vaikeuttanut  se, etten osaa venäjää. Onneksi olen joskus lapsena opetellut edes kyrilliset kirjaimet. Saan lajikenimistä jonkin verran selvää.

Bongasin venäjästä muutaman perussanan eli томат eli ”tomaatti” ja ранний eli ”aikainen”, kopioin ne Googlen hakukenttään ja painoin enteriä. Venäjänkielisten hakutulosten ymmärtämiseksi otin avuksi Google-kääntäjän. Sen hupaisista aikaansaannoksista kirjoitinkin jo syksyllä, postauksessa ”Punajuurta viiniköynnöksissä”.

Hain siis aikaisia venäläisiä lajikkeita ja päädyin jaroslavlilaiselle kaupalliselle puutarhasivustolle, jossa annettiin noin 30 tomaatin suosituslistat avomaalle, kasvihuoneeseen ja parvekkeelle. Sitten tutkin, mitkä näistä lajikkeista olisivat tilattavissa virolaisesta siemenkaupasta Seemnemaailmasta, jonka tarjonnassa on runsaasti venäläisiä lajikkeita. Omistaja lienee vironvenäläinen. Ja tilaus vetämään!

Jaroslavl on selvästi etelämpänä kuin Etelä-Suomi ja ilmasto siellä on mantereisempi kuin Suomessa, joten minulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, miten hyvin se toimii Turun referenssialueena. Mutta kokeilemattahan sitä ei tiedä, ja jostain on aloitettava.

Nyt on kylvettynä 14 tämän jaroslavlilaisen listauksen mukaista lajiketta, joista valtaosa on matalia peruspunaisia avomaantomaatteja. Pari näistä avomaatomaateista löytyy myös muilta suosituslistoilta. Esimerkiksi Tomatofest-sivustolla suositellaan 'Belyi Naliv' -lajiketta kylmään ilmastoon ja Tomatodirt-sivustolla 'Grushovka'-lajiketta kylmään ilmastoon. Joidenkin lajikkeiden määreenä venäjäksi on "ultra-aikainen", mikä minun korviini kuulostaa oikein hyvältä!

Nämä venäläiset avomaatomaatit ovat kaikki matalia eli noin 50 - 70-senttisiä pensaita, jotka tuottavat punaisia hedelmiä. Muodoissa on toki pientä vaihtelua.

Avomaantomaattien lisäksi listalta löytyi joitakin aikaiseksi mainostettuja kasvihuonetomaatteja, muun muassa keltaista 'Sladkaja Grodz' -lajiketta. Сладкая гроздь tarkoittaa makeaa terttua. Samannimistä mutta punaista lajiketta viljeltiin viime kesänä Naantalissa Livonsaaren osuuspuutarhassa. Vierailin siellä elokuussa 2017, ja nyt keväällä sain Livonsaaren puutarhurilta sen punaisen 'Sladkaja Grodzin' siemeniä. Hedelmät ovat kuvan perusteella erilaisia muodoltaankin. Nyt on joka tapauksessa molempia taimina kasvamassa.

Kolme uutta lajiketta kasvihuoneeseen.

Otan lajikenimen 'Сахарная слива малиновая' lupauksena makeudesta, sillä nimi on sisältää sanat sokeri, vadelma ja luumu.

Parvekkeelle ruukkuviljelyyn sivustolla suositeltiin muun muassa lajiketta 'Комнатный сюрприз' (yllä kuvassa), joka viittaa yllätykseen huoneessa. Toivottavasti myönteiseen!

Ennestään tai muuta kautta hankittuna minulla on muun muassa tällaisia venäläisiä lajikkeita: 'Altaiskiy Oranzhevyi', 'Azoychka', 'Black Russian', 'Caspian pink', 'Galinas', 'Grigorij Altai', 'Jantarnoi', 'Malakhitovaya Shkatulka', 'Moskovitsh, 'Paul Robeson', 'Sashas Altai', 'Siberia', 'Siberian', 'Sibirjak' ja 'Sibirskiy Skorospelyi', 'Siniy', 'Tolstoi F1', 'Tulan musta' ja 'Zolotye Kupola'.

Anteeksi ortografian horjuvuus! En tiedä, miten näitä pitäisi suomeksi kirjoittaa.

Sen jälkeen, kun olen Jaroslavlin sivua viime syksynä tarkastellut, sinne on ilmestynyt uusi lupaava linkki, jonka otsikkona on: "Parhaat tomaattilajikkeet vaikean kesän 2017 jälkeen." Myös keskisellä Venäjällä oli nimittäin viime kesänä koleaa ja sateista. Tuo juttu täytyy lukea ajatuksella läpi. Sieltä löytyy taas uusia lajikkeita tilattavaksi mutta vasta kesäksi 2019!

Venäläiseni ovat vasta pieniä taimia, mutta loppukesällä lupaan raportoida, mitä niistä tuli. Tässä pari venäläistä on päässyt Alaskan 'Early Tananan' ja *Kallion' seuraan Rootmaster-kylvöboksiin.