Tomaattiviinin jäljillä

Teiskon tomaattiviini valmistetaan samalla mäskikäymismenetelmällä kuin marja- ja rypäleviinit. 

Tekeekö joku Suomessa tomaattiviiniä? Kysymys heräsi tämän syksyn Tomatastingia valmistellessa. Google toi eteen nopeasti vastauksen: Teiskon Viini on valmistanut tomaattiviiniä jo 20 vuotta. Se on tässä lajissa maan ainoa ja maailman mittakaavassakin harvinaisuus.

Koska oli viikonloppu, saatoimme heti seuraavana päivänä suunnata auton nokan kohti Tamperetta. Löytyi soma maalaismaisema ja myymälä, jota yrittäjä kutsuu viinikioskiksi.

Toisen polven viiniyrittäjä Kaisa Auer esitteli valikoimaa hetkeä aiemmin tulleille vieraille, ja liityimme joukkoon. Kohta kerroimme, millä asialle olimme, ja kyselimme tarkemmin nimenomaan tomaattiviinin taustoja.

Teiskon Viinin yrittäjä Kaisa Auer esitteli viinikioskin
ja myymälän tarjontaa. 

Tomaattiviini-idean sai aikanaan Kaisa Auerin äiti Titta Sydänheimo-Auer, joka halusi käyttää 1998 aloittaneessa viiniyrityksessään paikallisia raaka-aineita, kuten teiskolaisen puutarhan tomaatteja järven toiselta puolelta. Tätä puutarhaa ei enää ole, vaan nykyään tomaatit tulevat Mustakosken puutarhalta, joka sijaitsee Satakunnassa Karvian kunnassa.

Tomaattiviini on Kaisa Auerin mukaan heille pienin tuote ja sesonkituote. Sitä tehtiin kesäkaudelle 2020 noin 600 litraa, joista riittää 1200:an puolen litran pulloon. Viimeiset pullot ovat nyt myynnissä.

”Tomaatit tulevat meille kokonaisina, ja ne murskataan samalla tavalla kuin rypäleet ja marjat. Viini valmistuu mäskikäymisen kautta. Kaikissa tuotteissa lisätään alkukäymiseen sokeria”, Kaisa Auer kertoo.

Viinimestareina häärivät Kaisa ja hänen isänsä Seppo Auer, joilla on alan koulutus.

Viinin valmistuminen kestää noin neljä kuukautta. Valmiissa viinissä asiakkaita hämmästyttää väri: se on kuin valkoviiniä, vaikka se on tehty kirkkaanpunaisista tomaateista.

”Tomaattiviini on tuotteistamme ainoa, jossa ei ole raaka-aineelle tunnusomaista väriä. Kaikki muut, esimerkiksi mustikka ja tyrni, ovat viinistä tunnistettavissa”, Auer kertoo.

Tomaattiviini herättää yrittäjän mukaan viinikioskin asiakkaissa hämmästystä ja kummastusta, mutta jotkut kansainväliset asiakkaat kertovat sellaista nauttineensa Meksikossa. Googlauksen perusteella tomaattiviiniä valmistetaan myös Kanadassa.

  *   *   *

Ja sitten ruoditaan maku!

Valitsimme paikan päällä maisteluun paitsi tomaattiviiniä
myös rypäle-, tyrni- ja lakkaviiniä. 

Otimme Teiskossa tasting-lautaselle vain valkoisia viinejä: Eloisa (tyrnikuohuviini), joka kuuluu firman suosituimpiin tuotteisiin, Joiku (lakka), Zaida (tilan omat rypäleet) ja Tomaatti, joka on sarjan kuivin viini. Tyrni, lakka ja rypäleet antoivat jo tuoksusta lähtien viitteitä siitä, mistä viini on tehty, mutta tomaattiviini tuoksui minusta kuivalta sherryltä. Toisaalta siitä tunnistaa tomaatin lehtien tuoksua. 

Kaisa Auerin mukaan hyvin viilennetty tomaattiviini on parhaimmillaan kuumien tomaattiruokien kanssa, erityisesti sellaisten, joissa on käytetty valkosipulia. Kriteerit täyttää Yhteishyvä-lehdessä joskus julkaistu loistava ranskalaisen tomaattipiiraan ohje.

 

Kuuman piiraan äärellä hämmästelimme tomaattiviinin kullankeltaista väriä. Mieheni vertasi sitä tokaiji-viinin väriin. Kylmä viini tuoksui kuivalta sherryltä. Mieheni löysi siitä mustaherukan lehtien tuoksua, ja minulle tuli myös mieleen omenaviini ajoilta, jolloin kodeissa tehtiin kotiviinejä.

Makukin toi mieleen kuivan sherryn, ja mies vertaili makua retsinaan. Piiraassa oli sen verran voimakkaita makuja - dijonsinappi, emmentaljuusto ja valkosipuli - , että sen kanssa nautittaessa tomaattiviinistä hävisi sherrymäinen terävyys, ja tilalle tuli raikkaus.

Todella omaperäinen maistelukokemus!

Tomatasting 2020

Siitä se lähtee!

Perjantaina 4. syyskuuta oli tämän syksyn Tomatastigin aika. Maistelijoina olivat siskoni ja meidän siskosten jälkikasvua sekä siskonpojan Antin kämppis ja tämän tyttöystävä Helsingistä. Oli hauska tutustua ja kiitos osallistumisesta, Aliisa ja Joel!

Keskittynyttä arviointia.

Arvioitavana oli 20 lajiketta, joista 18:aa olen kasvattanut omassa puutarhassa. Lisäksi Leena-sisko toi maisteluun määrällistä täydennystä ja yhtä lajiketta, jota itsellä ei nyt ollut kasvamassa. Leenan taimi on minun tomaattitarhaltani.

Lajikkeet valikoituivat noin 70 tämän kesän lajikkeen joukosta sen mukaisesti, mitä oli juuri nyt sopivasti kypsänä ja riittävästi syötäväksi yli tusinalle. Kypsyminen oli hidastunut selvästi viime viikolla, kun ilman viilenivät.

Maistelijat arvioivat sanallisesti lajikkeiden väriä, rakennetta ja ennen kaikkea makua. Lisäksi he antoivat kouluarvosanan. Yhdeksän maistelijaa veti läpi koko 20 lajikkeen satsin, kaksi lähti puolivälissä nukuttamaan nuorinta maistelijaa.

Lajikkeiden välillä suuta neutraloitiin leivällä. 

Porukan nuorin oli innolla mukana.

TULOKSET 2020

LAJIKE	KESKI-ARVO
Sweet Million F1	9,17
Promyk	8,90
Golden Heart	8,75
Anmore Dewdrop	8,38
Chocolate Cherry	8,38
Taxi	8,33
Early Tanana	8,29
Kangaroo Paw Green	8,28
Evil Olive	8,25
Lucid Gem	8,17
Kangaroo Paw Brown	7,97
Bijiskiy Rozan	7,85
Roza Vetrov	7,81
Eksootika	7,75
Principe Borghese	7,64
Black­ Russian	7,61
Laukaus	7,58
Blue Pitts	7,33
Serendipity	7,10
markettomaatti	7,02

Kaikki voittajalajikkeen hedelmät syötiin,
joten täytyi ottaa jälkikäteen
kuva edes siemenpussista.

Leenan tuoma kirsikkatomaatti, hybridilajike ’Sweet Million' F1, voitti selvästi. Makua luonnehdittiin sanoilla "makea", ”kauttaaltaan supermakea”, "hunajainen", "mansikkainen", "kirsikkainen", ”näitä voi napsia kuin karkkia”, ”naposteltava, välipalaisa”, ”mansikkavaahtokarkki, fantastinen”.

Kakkoseksi nousi itselleni yllätykseksi puolalainen, hyvin aikainen pensastomaattilajike ’Promyk’. Vaatimaton, noin 50-senttinen pensas on kasvanut kasvihuoneen seinustalla altakastelulaatikon päällä omatekoisessa kasvusäkissä. Neljä maistelijaa löysi Promykistä yrttisyyttä, ja kaksi nimesi lähimmäksi yritiksi basilikan. ”Yrttinen basilikamainen, persoonallinen, asenne”.  Kolme mainitsi savuisuuden, esimerkiksi ”usvainen, savusauna, loistava”. Kolme havaitsi pippurisuutta. ”Jonkinlainen tulinen takamaku alussa mutta katosi nopeasti”.

Dwarf Tomato Projectin kirkkaankeltainen lajike ’Golden Heart’, jota olen kasvattanut kasvihuoneessa, nousi kolmoseksi. Siinä maistelijoita tyydytti hapokkuuden ja makeuden tasapaino. ”Toosi makea ja hapokas”, ”piristävä mutta pehmeä, kesäinen”, ”vivahteikas, maukas, herkullinen, pieni kirpeys”, ”terävähkö, kukkainen, mieto”, ”napakka hapokkuus, ei liian makea.”

Amppelitomaatti ’Anmore Dewdrop’ on ollut aikaisuutensa ja satoisuutensa takia yksi minun tämän kesän suosikeistani, ja myös sen maku upposi vieraisiin. Sitä luonnehdittiin "hunajaiseksi" ja "mansikkaiseksi" sekä myös näin: ”ruokaisa, makea, hieman marjaisa”, ”meloninen” – ja yllättäen myös sanalla ”vihreä”.

Viimevuotinen kakkonen ’Chocolate Cherry’ sijoittui tänä syksynä vasta viidenneksi, mikä saattoi johtua siitä, ettei kasvissa juuri ennen Tomatastingia ollut ihan täydellisen kypsiä hedelmiä kaikille. Viime vuoden voittajaa, 'Sungold' F1, lajiketta ei tänä minulla vuonna ollut kasvamassa.

Kuvakoosteessa ylhäällä vasemmalla 'Anmore Dewdrop' -amppeli, oikealla 'Chocolate Cherry',
alhaalla 'Kangaroo Paw Green' ja 'Brown' sekä Laukaus.

Muutama kommentti vielä muista tuloksista: Aikainen alaskalaislajike ’Early Tanana’ – josta olen tässä blogissa paljon kirjoittanut – pärjäsi hyvin makutestissä, mikä oli itselleni hyvä tieto. Sitä luonnehdittiin hapokkaaksi ja kirpeäksi, vahvaksi ja lihaisaksi, voimakkaaksi, luonteikkaaksi, herättäväksi.

Makutestin viimeiseksi jäi markettomaatti (EDIT: lajike ei ehkä sittenkään ollut ’Encore F1’ niin kuin aiemmin tässä kirjoitin, vaan todennäköisesti 'Livento F1'). Ujutin siis maisteltavien joukkoon kaupan perustomaatteja salanimellä ”Da Capo”.  Maistelijat tunnistivat tuttuuden: ”stereotyyppinen”, ”tavanomainen”, ”tosi perus”. Muutama muunlainen luonnehdinta oli ”kirpeä, reipas”, ”etikkainen, makupaletin ylärekisterissä”.

Täytyy myöntää, että markettomaatin jääminen viimeiseksi oli itselle hyvä tulos: se vahvisti ajatuksen, että itse viljellyillä tomaateilla ja erikoisemmilla lajikkeilla on erityisen hyvä maku ja tässä harrastuksessa on todellakin mieltä! 

Pyytämiäni maistelijan suosikki -merkkejä eli sydämenkuvia saivat lajikkeet ’Sweet Million’ (6 kpl), ’Kangaroo Paw Green’ (2 kpl), ’Promyk’ (2 kpl), ’Chocolate Cherry’ ja ’Early Tanana’.

Maistelijan inhokki -merkinnän saivat kaupan ’Encore’/'Livento' (2 kpl), ’Dwarf Tomato Serendipity’, ’Black Russian’ ja myös ’Early Tanana’, jota yksi piti liian hapokkaana ja väkevänä.

    *   *   *   *

Jokohan ensi syksynä ehdin järjestää The Ultimate TomaTastingin, jossa kaikki lajikkeet maistellaan sokkona? Silloin väri ei pääse vaikuttamaan mielikuvaan mausta. Lisäksi tasting tulisi järjestää ilman lajikenimiä, pelkäillä numeroinneilla. Koska järjestelyissä tuli kiire, päädyin menettelyyn, jossa sanoin lajikkeen nimen maistelijoille samaan aikaan kun makupala annosteltiin lautasille. Nimikin voi johdatella maistamista.

    *   *   *   *

Maistelu-urakan jälkeen tarjoilin tomaattimenyyn, jossa alkuruokana oli tomaattikeitto, pääruokana tomaatti-mangoldipaistos ja jälkiruokana tomaattijäätelö. Koko illan alkudrinksu oli tietenkin Bloody tai Virgin Mary.

Tasting, tasting.

Tein Bloody Maryt tällä kertaa
kaupan tomaattimehusta.

Antti korkkasi tomaattijäätelön!

Kevään 2020 tomaattikuulumiset

Melkein kaikki tomaatintaimet ovat nyt kasvihuoneessa. Lämpöpuhallin on kylmien öiden takia aivan välttämätön.
Olen siirtänyt kasvihuoneeseen myös paprikan taimet, koska ne kasvoivat sisällä hankalan korkeiksi.

Olen kolme vuotta sitten kirjoittanut blogitekstin otsikolla ”raastava kevät”. Ja taas raastaa! Ilmeisesti todella moni kevät on minulle raastava, koska takaraivossa kangastelee aina naismuistini pohjanoteeraus:  kevät 1987. Hurja pakkastalvi johti todella myöhäiseen kevääseen; siskoni lakkiaispäivänä Laitilassa koivuissa oli vasta hiirenkorvia. Lopulta se johti katovuoteen, koska koko kesä oli sateinen ja kolea eivätkä viljat ehtineet valmistua. En toki silloin ollut vielä tomaattien harrastaja, vaan säitä ylös kirjaavan huolestuneen maanviljelijän tytär.

Nyt väliin jääneen talven 2019 - 2020 jälkeen pelkään, että ironisen johdomukaisesti myös kesä jää väliin.

Ja lisäksi olen niin malttamaton: haluaisin päästä istuttamaan tomaatteja ulos, viimeistään toukokuun loppupuolelle niin kuin monena keväänä olen voinut tehdä. Siitä ei tänä keväänä taida olla toivoakaan.

No, melkein kaikki tomaatintaimet, yhteensä noin 150 kappaletta, ovat tallessa kasvihuoneessa, jossa lämpöpuhaltimen minimiksi on säädetty +9 astetta. En tiedä, mitä käytännössä +7 - 8  asteeseen vajoava yölämpö tomaatintaimille tekee, kun oppikirjojen mukaan herkimmät lajikkeet kärsivät jo yölämmön putoamisesta alle +15 asteen. Tuollainen viidentoista lukema on kuitenkin suomalaisessa koleassa keväässä aivan utopistinen. Nythän päivälämpö täällä on +5 astetta ja sataa. Kävin äsken kasvihuoneessa, ja siellä lämpötila on keskellä päivää yön minimiksi säädetyt +9 astetta! Tomaatit ovat siellä tosiaan vain tallessa; mitään kasvua ei tänään tapahdu. Mutta eilen, jolloin päivän maksimi taisi jääda alle kymmeneen asteeseen mutta aurinko paistoi, kasvihuoneeseen kehkeytyi heti helle.

Virolainen pieni pensastomaatti 'Kollane'
(keltainen) on tuottanut muutaman raakileen. 

Parikymmentä tainta on vielä sisällä keinovalojen alla. Ne ovat myöhään kylvettyjä, lähinnä paikkauskylvöjen tuloksia. Näistä taimista pienimmät ovat vasta noin seitsensenttisiä.

Taimista noin 70 jää itselle, eli liki 80 menee tutuille harrastajille.

Kolmestatoista kääpiölajikkeesta, joista kerroin edellisessä postauksessa, kaksitoista sain kasvamaan. ’Uluru Orche’ -lajikkeen siemenet eivät kerta kaikkiaan itäneet. Uskalsin kylvää kääpiöitä jo tammikuun lopulla, koska niiden kasvun luvattiin jäävän maltilliseksi, jolloin niiden hoitaminen sisätiloissa ei kävisi hankalaksi. Nyt noin neljän kuukauden kasvun jälkeen korkeimmat ovat reidenkorkuisia eli noin 80-senttisiä ja paikkuukylvetyt noin 25-senttisiä. Aikaisimmassa 'Arctic Rose' -lajikkeessa on pieniä raakileita ja se kukkii runsaasti, vaikka sekin on vielä ahtaasti maitopurkissa. Yhtä vaille kaikki muutkin aikaisimpien kylvöjen kääpiötaimet kukkivat.

'Arctic Rose' on ollut kääpiötomaateista nopein. Siinä on pikkiriikkisiä raakileita ja runsaasti kukkia.

Kasvihuoneeseen istutan ruukkuihin – kunhan ihmiset ovat noutaneet taimensa ja sinne tulee tilaa – 25 - 27 kasvia. Tälle vuodella ei muotoutunut selkeää teemaa, ellei teemaksi lueta sitä, että jatkan mustien ja sinisten kokeiluja: ’Black Beauty’, ’Black Early’, ’Blue Berries’, ’Blue Beauty’ - ja ’Indigo Rose’, jolla annan vielä kerran mahdollisuuden, vaikka sen maun olenkin todennut aika puisevaksi. Lisäksi kasvihuoneeseen tulee vihreitä: ’Emerald Apple’, ’Dwarf Emerald Giant’, ’Evil Olive’ ja ’Siberian Malachite’. Kaikki kasvihuoneeseen tulevat ovat minulle ennestään tuntemattomia lajikkeita.  Niin vähän on kesiä elämässä, että jokainen pitää viettää uusien, erikoisten tomaattilajikkeiden seurassa. Lajikkeita on maailmassa kuulemma ainakin parikymmentä tuhatta, joten kokeiltavaa riittää.

Mustaa ja mustaa, mutta myös vihreää ja kesäistä siideriä.
Osa taimista on vasta noin 20-senttisiä.

Ulos tulee sekalainen seurakunta lajikkeita, yksi kutakin. Ja kaikki ruukkuihin seinustoille ja reunustoille. Oman ryhmänsä ulos muodostavat nuo kääpiölajikkeet, jota siis päätyvät ulkoruokintaan, ja sitten tulee matalaa puskaa ja korkeaa runkoa. Aikaisuusvertailujen verrokkeja ulkokasvatuksessa ovat vanhaan tapaan alaskalaiset ’Polar Baby’ ja ’Early Tanana'.

  *   *   *   *

Sisällä talossa olemme sisustaneet minulle oman tomaattityöhuoneen, johon asetun hyvään istuma-asentoon syyskuussa. Jään töistä pois kolmen kuukauden palkattomalla kirjoittamisvapaalle, jolloin olisi tarkoitus urakoida kesken jäänyt kirja valmiiksi.  Otsikko on edelleen ”Tomaatin tarina - pohjoinen ulottuvuus”. Saapi nähdä, millaisen luvun kesä 2020 tuohon tarinaan kirjoittaa. Toivottavasti ei hyistä ja arktista!

Sain oman työhuoneen tomaattijuttujani varten! Enää ei tarvitse jonottaa pöytäkoneelle ja etsiä omia tiedostoja puolison tiedostojen joukosta. Ruudulla auki on tämä postaus, ennen kuin se valmistui. Vähän aikaa vielä seuraa huoneessa pitävät rääpäletomaatit eli viimeisten paikkuukylvöjen taimet. Kunhan ne hieman vankistuvat, vien nekin kasvihuoneeseen.

Miltä se maistuu?

Kun sato kypsyy, on niin kiire, että keskittyneelle maistelulle jää liian vähän aikaa,

Tänä satokautena olen kiinnittänyt erityistä huomiota tomaattien makuun, ja siinä olen saanut apua ystäviltä. Järjestin kaksi tomaatinmaistelua eli Tomatastingiä! Kohteena on kerrallaan ollut tietenkin vain pieni osa tämän kesän 104 lajikkeen valikoimasta.

Ensimmäinen Tasting oli leikkimielinen ja jäsentymätön. Tarjolla oli kymmenen lajiketta, joille ystäväni saivat vapaasti heittää luonnehdintoja. En erikseen pyytänyt suosikin nimeämistä ja arvosanaa, mutta vastaajista kolme merkitsi sydämellä tai plussilla omat suosikkinsa. Maisteltavina oli sekä avomaan että kasvihuoneen satoa, sellainen valikoima, joka juuri sinä päivänä sattui olemaan kypsänä.

Maailman mustin tomaatti 'Black Beauty' oli erityisesti yhden maistelijan mieleen,.

I TASTING 23.8.2019

Koolla oli kuusi henkeä: kouluaikaiset ystäväsiskokset, omat siskot ja yksi siskonpoika - ja jaossa kaikki maailman adjektiivit. Alla olevaan luetteloon olen kärkeen nostanut ne lajikkeet, jotka olivat jonkun maistelijan erityissuosikkeja. Sen lajikkeen kohdalle olen siteerannut kyseisen maistelijan luonnehdinnat. Muuten luonnehdinnat ovat satunnaispoimintoja hauskan istunnon raporteista.

Grub’s Mystery Green: KAHDEN SUOSIKKI ”raikas, vähähappoinen, menis punaisesta”; ”rehevä, karviaismarjainen, mehukas”

Jaune Flamme: KAHDEN SUOSIKKI ”täyteläinen, vadelma, mielenkiintoinen”; ”makeutta, marjaisuutta, raikkautta”

Black Beauty: YHDEN SUOSIKKI ”vahva, syvä punaviinimäinen maku, joka päättyy raikkaaseen loppunousuun”

Noire de Crimeé: YHDEN SUOSIKKI ”sitrusmainen, miellyttävä, ruohoinen”

Sart Roloise: YHDEN SUOSIKKI ”vähähappoinen, selkeästi vaalea, banaani”

Sladkaja Grodz, keltainen: YHDEN SUOSIKKI ”ei tomaattinen, mielenkiintoinen jauhoinen rakenne, kiva”

Paul Robeson: lempeä, jämäkkä, runsas, vihanneksinen

Pink Peach: vadelmainen, keväinen, lattea, vähähappoinen, pitkä jälkimaku

Snow White: hapokas, kurkkuinen, ”ananas”, persikkainen

Tumbling Tom: hapan, ärhäkkä, hapokas, tiukka, kirpeä, raaka? (Taisi tosiaan olla hieman raakoja yksilöitä.)

'Grub's Mystery Green' on erikoisen värinen, mutta sen maku hurmasi kaksi maistelijaa. Se kuuluu myös omiin makusuosikkeihini.

Tämän Tomatastingin jälkeen tarjosin tomaattiruuista kootun menyyn: Alkuruuaksi oli tomaatti-sipulikeittoa, pääruuaksi siskon leipomaa juustoista tomaattipiirasta salaatin kera. Ensimmäinen jälkiruoka oli meloni-luumu-rypälehedelmäsalatti, jossa oli joukossa oli ’Rosa Quartz Multoiflora’ -kirsikkatomaatteja. Illan kruunasi hunajainen tomaattijäätelö.  Ruuan ohessa tarjoilin rose-, valko- ja punaviinejä, jotka lähi-Alkon myyjä etsi minulle kiitettävästi kunkin ruuan oheen, kun kerroin menyyn. Varsinkin roseet toimivat erinomaisesti!
TÄYDENNYS: Alkudrinkkinä oli tietenkin itse valmistetusta tomaattimehusta sekoitettu Bloody Mary.

 II TASTING 7.9.2019

Koolla oli Turun Journalistiyhdistyksen väkeä ja puolisoita, yhteensä seitsemän henkilöä. Pyysin luonnehdintoja väristä, rakenteesta ja mausta ja sitten vielä kokoavaa kouluarvosanaa, mikä oli hyvä ratkaisu, sen avulla jyvät erottuivat numeraalisesti akanoista. Maisteltavina oli 23 lajiketta, joukossa muutamia avomaan lajikkeita. Kaikki arvioijat eivät ehtineet maistella kaikkia.

Toisessa Tomatastingissa maisteltavina oli 23 lajiketta.

Hajonta on verraten pientä, koska eri ihmiset antoivat kiitettäviä ja tyydyttäviä osin aika eri lajikkeille, jolloin keskiarvo osui sinne seiskan ja kasin väliin. Maun kärki ja häntäpää olivat kuitenkin aivan selvät. Maailman makeimmaksi mainostettu ’Sungold’ voitti kintereillään aromaattinen ja makea ’Chocolate Cherry’. Avomaantomaatti ’Yamal’ jäi Tomatastingin viimeiseksi, mutta heikoksi arvioitiin myös kaunis nukkapintainen ’Garden Peach’.

Tomatastingiin tulleet vieraat ottivat tehtävän vakavasti ja miettivät luonnehdintoja keskittyneesti,.

Lajikkeet keskiarvojen mukaan alenevassa järjestyksessä sekä luonnehdintoja 

9,4 Sungold: huippumakea, makea, aivan kuin ei tomaatti, aromaattinen

9,1 Chocolate Cherry: jännittävä, ihanan pehmeä, lempeä, makea, taivaallinen, tv-ruokaa sipsien sijaan

8,6 Grub’s Mystery Green: loistava, mehukas, makea, mausteinen, ”kaali”, suolaa pienesti

8,4 Moskovitsh: hienostunut, ryhdikäs, täyteläinen, kotikeittiöinen, erinomainen

8,3 Snow White: makea, ryhdikäs, miellyttävä, tosi hyvä

8,2 Rosa Quartz Multiflora: hailea, makea, aromaattinen

8,2 Sprite: makeahko, oikein kiva, mitätön, lämmin, maistuva, ”kala”

8,1 Sladkaja Grozd, keltainen: makeanraikas, vaisuhko, tasainen

8,0 Costoluto Genovese: tomaattimainen umami, vetinen, mieto, tasapainoinen mutta perus

8,0 Chocolate Stripes: porkkana, pippurinen

7,9 42 Days: raikas, pirteä, miellyttävä, neutraali, tavanomainen, tulee heti ja hiipuu nopeasti

7,9 Dark Galaxy: viinimäinen, vivahteinen, kesäinen

7,8 Pink Peach: tasapainoinen, tavanomainen, kysyy maustetta, vaimea

7,8 Big Zac: tasainen, mehukas, pyöreä, makeahko, mieto, jokaipäisen hyvä, tavallinen, lievästi vetinen

7,6 Yellowstone: tavis, vivahteikas, freesi, vihanneksinen

7,5 Siberian Malakhite: hedelmäinen, loivahko, vihannes

7,4 Clear Pink Early: vaisu, makea, mieto, olematon

7,4 Sart Roloise: joku mehu, raikas kesätomaatti

7,1 Ida Gold: kirpeä, tasapainoinen, vaisu, mieto, tasainen, melko tavanomainen, vetinen

7,1 Black Zebra: suolainen, raikas, pliisu, harmaa, tasainen, vetinen, täyteläinen, mehukas,

7,0 Firework: tuttu, mitätön, vetinen, mieto, platku, neutraali, täyteläinen, runsas

7,0 Garden Peach: olematon, tavanomainen, vaimea, laimea, topakka

6,7 Yamal: kotikutoinen, ruokaisa, umamia, lattea

*    *    *    *

Satokauden mittaan olen valinnut myös omat makusuosikkini.

’Sungoldista’ ja ’Chocolate Cherrystä’ olen samaa mieltä kuin maistelijat: ihania. Suloisien kirsikkatomaattien joukkoon nostan myös ’Rosa Quartz Multiflora’ -lajikkeen. Hedelmä on makea, hapoton ja hedelmäinen ja sopi siksi osaksi hedelmäsalaattia.

’Jaune Flammeé’ on kasvanut talon seinustalla ja tarjoillut makeutta ja raikkautta suloisessa oranssissa paketissa.

Kesän löytö minulle on ollut australialaislähtöinen ’Grub’s Mystery Green’, joka on kypsänä sameanvihreä ja maistuu aromaattiselta vihannekselta, joukossa pienesti suolaisuutta.


*    *    *    *

Loppukevennyksenä tässä vielä kesän suurin ja kesän hauskin:

'Big Zac' - 675 grammaa.

Iloisesti kohti syksyä!

Paras aika vuodesta!

Tämän aamun saalis hivelee silmää. Sato voi muodostua erittäin hyväksi, jos vain kesäistä säätä saadaan jatkossakin.  

Tomaatteja kypsyy nyt talon joka nurkalla, erityisesti avomaalla. On vaikea sanoa, mikä lajikkeista on ollut aikaisin, koska kasvupaikat ovat hieman erilaisia. Paljon kypsiä ovat kuitenkin jo antaneet aiempina vuosinakin aikaisiksi havaitut matalat pensaslajikkeet ’42 Days’, ’Cold Set’, ’Glacier’, ’Polar Baby’, ’Sheyenne’, ’Sibirjak’, ’Sibirskiy Skorospelyi’ ja ’Terma’. Yksi parhaista on ollut ruukussa kasvava virolainen ’Koit’, jonka hedelmät ovat isoja ja lihaisia.

'Koit' on ollut aikainen ja satoisa.

Kiva uutuus tänä kesänä on varsin aikainen ’Sugar Baby’ ja jenkkitaksinkeltainen ’Taxi’, josta poimin ensimmäisen kaunokaisen tänään.

'Taxi' on kivan värinen ja lisäksi aikainen.

Hyvässä vauhdissa ovat myös ruukuissa kasvavat runkotomaatit ’Stupice’, ’Outdoor Girl’ ja matalarunkoinen ’Kimberly’. ’Gold Nugget’ on antanut keltaisia kirsikkatomaatteja, ’Chocolate Cherry’ niitä sameanruskeita mutta niin herkullisia palleroita ja ’Anmore Dewdrop’ punaisia. Pieniä punaisia kypsyy tasaiseen tahtiin myös ’Losetto’- ja ’Tumbling Tom’ -amppeleissa.

'Jaune Flamme' 

'pullistelee.

Raakileiden määrässä ennätyksen taitaa tehdä oranssi ’Jaune Flamme’, josta muutama on jo kypsynytkin.  Valtavasti raakileita on myös ’Manitoba’-pensaassa, mutta yhtään ei ole vielä ehättänyt kypsäksi asti.

Aiempien kesin suosikki, venäläinen meripihka eli ’Jantarnoi’ ei jostain syytä tänä kesänä ole kovin satoisa. Siinä on vain muutama raakile.

'Manitoba' näyttää olevan satoisa muttei niin aikainen kuin alaskalainen 'Early Tanana' ja amerikkalainen 'Benewah'. 

   *    *    *    *

Kahdeksanneliöisen kasvihuoneen tomaatit ovat selvästi jäljessä avomaasta ja normaalista. Sille on hyvä syykin: Olin mieheni kanssa 8. – 25.7. eli kahden ja puolen viikon ajan ulkomaanmatkalla, ja sinä aikana siskoni hoitivat tomaattien kastelun. Olin ohjeistanut heitä niin, että kasvihuoneen ovi saa olla koko ajan auki tilanteessa, jossa kukaan ei ole joka päivä niitä säätelemässä. Sitten heinäkuun toisesta viikosta eteenpäin, matkamme ajan, olikin ollut pari astetta keskimääräistä viileämpää, jolloin päätökseni pitää ovet koko ajan auki, olikin huono. Toinen vaihtoehto, eli se, että ovet olisivat koko ajan kiinni ja lämmöt nousisivat herkästi yli 30:n asteen, ei olisi sekään ollut hyvä.

Kasvihuoneeni on ollut paitsi turhan viileä myös turhan varjoisa. Se on seurausta siitä, että olen tunkenut sinne 28 kasvia, vaikka realistinen määrä olisi noin 20, jos haluaisi auringon paremmin paistavan sisään. Varmaan suoran auringon vähyydestä johtuu se, että ’Dark Galaxyt’, joiden pitäisi olla yötaivaan sinisiä lukuunottamatta galaktisia kultaisia juovia, ovat kasvihuoneessani aika punaruskeita.

Kasvihuone on taas melkoinen viidakko.

Kasvihuoneessa ensimmäisen hedelmän kypsytteli silmäteräni, maailman mustin tomaatti ’Black Beauty’. Annoin tämän 346-grammaisen mötikän kylässä käyneelle tyttärelle, ja hän luonnehti sen makua näin: ”Varsin mehevä ja mehuisa, jokseenkin lihaisa, mutta samalla pirskahteleva”. Ihan lähipäivinä kypsyy seuraavia.

Ensimmäinen 'Black Beauty' kypsyi heinäkuun lopulla ja oli varsin kookas.

Kasvihuoneessa satoa tuottaa myös kirsikkatomaatti ’Rosa Quartz Multiflora’, jonka hedelmät ovat ihanan makeita; ne sopisivat johonkin jälkiruokaan. Terttu, joissa on eriasteisesti kypsiä tomaatteja, on kaunis kuin koru.

'Rosa Quartz Multifloran' terttu on suloinen. 

Muita aikaisia kasvihuoneessa ovat keltaiset lajikkeet: venäläiset ’Azoycka’ ja ’Zolotye Kupola’ sekä amerikkalainen ’Yellowstone’. Neljä hedelmää on kypsynyt hienosta uurteisesta, italialaisesta punaisesta perinnelajikkeesta ’Costoluto Genovese’.

Kasvihuoneen satoa: Keskellä 'Siniy' ja muut "kello 12:sta myötäpäivään": 'Black Burgundy', 'Azoychka', 'Sart Roloise', 'Costoluto Genovese', 'Grub's Mystery Green', 'Zolotye Kupola' ja 'Garden Peach'.

Kasvihuoneen ensimmäiset 'Yellowstonet'. 

Nyt on ’Aussieta’ ikävä! Aiempina kesinä olen saanut suurimmat tomaatit lajikkeesta ’Aussie’ ja yleensä vielä aikaisin elokuussa. Tänä vuonna sitä ei ole kasvamassa. Suurinta kokoa tavoittelee ’Big Zac’, mutta se kehittyy kovin hitaasti. Toistaiseksi suurin mötikkä on tullut Irman ihme -puskasta, ja lisää on tulossa. Harmi vaan, että sen maku on aika lattea.

Toistaiseksi tämän kesän suurin on ollut Irman ihmeen 612-grammainen hedelmä.

Hurjaa kasvua & tervetuloa avoimiin!

Kasvihuoneessa kasvaa tänä kesänä lukuisia mustia ja sinisiä lajikkeita. Silmäteräni on 'Black Beauty', jonka suurin raakile pullistuu nyt vauhdikkaasti.

Kevät ja alkukesä olivat niin kiireiset, että sain tomaattien istutukset valmiiksi vasta 8. kesäkuuta, myöhemmin kuin tavallisesti. Kasvatin keväällä taimia myös tuttaville ja yritin pitää tomaatti-ecxelissäni järjestyksessä nämä muille kasvatettavat ja itselle tarkoitetut. Lopulta menin jonkin verran jossain sekaisin. Se ilmeni niin, että kun taimien noutajat olivat käyneet, käsiini jäi joitakin eri lajikkeita kuin olin helmikuussa kaavaillut.

Taimia on kasvamassa 110, lajikkeita 107. Kaksin kappalein on vain amppelitomaatteja 'Losetto' ja 'Tumbling Tom' sekä vahingossa kasvihuonelajiketta 'Ananas Noire'.

 

Punerrusta näkyy vain tammikuussa kylvetyn pienen Mohamed-pensaan uumenissa.

Takaiskuja - mutta varsin pieniä - ovat nämä:

1) Kasvatin espoolaiselta tomaattiharrastajalta saamistani Yamal/Jamal-siemenistä itselleni yhtä tainta ja istutin sen paraatipaikalle kylmälavaan. Mutta miten voikin olla, että nimenomaan tämä taimi alkoi kellastua ja räytyä! Kun tutkin sitä lähemmin, havaitsin että varsi on poikki, mennyt vissiin jo istutusvaiheessa, kun istutin vinoon. En jaksanut ruveta juurruttamaan uutta alkua, vaan  istutin muuta tilalle.

Jamalissa kiinnosti se, että se on kuulemma superaikainen lajike. Nimi viittaa Jamalin niemimaahan, joka on Luoteis-Siperiassa sijaitseva ikiroutainen nenetsien eli samojedien asuttama niemimaa. Jamal sanana tarkoittaa maan äärtä tai loppua. Tomaatti on siitä mahtava kasvi, että siitä on saatu jalostettua lajikkeita paitsi sinne, missä pippuri kasvaa, ja myös arktiseen maan ääreen! Mutta nyt Jamalin erikoisuus jää tältä kesältä näkemättä.

Avomaantomaateista suurimpia raakileita on lajikkeissa Sibirski Skorospelyi (yläkuvassa) ja Canabec (alakuvassa).

2) Toinen epäonni oli se, että hukkasin 250 taimen käsittelyssä jonnekin Wapsin! Olin siemenvaihdossa saanut joensuulaiselta tomaattiharrastajalta 'Wapsipinichon Peach' -nimistä lajiketta, jota oli kiva kylvää, koska sen kavereiksi olivat tulossa myös 'Garden Peach' ja 'Pink Peach' - näitä suloisia nukkapintaisia kaunokaisia mutta eri väreissä. Tuo nimi on painajaismainen, mutta se sisältää taas kiinnostavaa maantietoa. Wapsipinicon-joki, jota paikalliset kutsuvat tuttavallisesti Wapsiksi, on Mississippi-joen 480 kilometriä pitkä sivuhaara, joka virtaa Kaakkois-Minnesotassa Koillis-Iowassa. Mutta nyt keltainen Wapsi puuttuu puutarhastani, ja menee vuosi ennen kuin voin yrittää uudelleen.

 *     *     *

Muutoin tomaattitarhani alkaa olla valmis sunnuntaina 7.7. vietettävää Avoimet puutarhat -tapahtumaa varten. Tomaatinviljelijän kannalta tämä aika kesästä ei ole paras mahdollinen, siellä eipä taida muissa kuin amppeleissa  ja tammikuussa kylvetyissä pikku pensaissa vielä näkyä kypsän tomaatin väriä. Avomaalla tomaatit pensastuvat, ja sekä avomaalle että kasvihuoneessa on runsaasti raakileita ja kukkia, mutta kypsiä ei tomaatteja vielä ole. Koska lämpöä on piisannut, kasvuvauhti on juuri nyt huima.

Näillä varauksilla: tervetuloa tomaattitarhaani Turkuun!

Tomaatteja on nyt myös koristekasveina kuistin pielessä.