Väsynyt mutta onnellinen

Ensimmäinen osallistuminen Avoimet Puutarhat -tapahtumaan on nyt ohi. Olo on todella tyytyväinen, sillä päivän mittaan vieraskirjaan kertyi 54 nimeä, ja kiinnostuneita ihmisiä tuli jopa satojen kilometrien takaa. Kävijämäärä on sikäli oikein hyvä, että meillä on nähtävillä lähinnä vain tomaatteja - ja niitäkin vain kukkina ja raakileina - ei siis mitään koristekukkien loistoa tai kasveilla tunnelmointia tai taiteilua.

Tuntuu, että tomaatti on nosteessa. Hyvin moni halua kokeilla muutamalla kasvilla, ja yllättävän moni on paneutunut aiheeseen syvällisesti. Mainostin kiinnostuneille mm. Facebookin Intohimona tomaatit -ryhmää. Sen jäsenmäärään saattaa tulla pieni piikki...

Kiitokset kaikille kävijöille!

Olipas kiva olla harrastuksen nimissä rinta rottingilla ja rintapielessä tapahtuman tunnusnappi. Ritva- ja Harri-nappien kanssa kuvassa on Simo, Inkerinmaalta peräisin oleva maatiaistomaatti. 

Puutarhapäivän puolenpäivän rynnistyksestä jäi kuva ottamatta, joten tässä on iltapäivän keskivilkkaan hetken leppoisaa tunnelmaa. Turussa koko päivä oli pilvinen mutta sateelta vältyttiin.

.

Rohkaisen turkulaisia ja varsinaissuomalaisia puutarhoja avaamaan vuoden

päästä porttinsa. Seudulla on paljon kiinnostavia pihoja - nyt vaan pois turha

"tää on nyt vaan tämmöne" -ajattelu.

Tomaatti-Ritun juhlapäivä

Osallistun sunnuntaina 2. heinäkuuta kello 12-18 tomaatteineni Avoimet puutarhat -tapahtumaan täällä Turussa. Tuli vähän paineita, kun puutarhojen luettelosta havaitsin, että Turusta mukana on vain kaksi yksityispihaa. Muut ovat kaupallisia tahoja tai siirtolapuutarhoja.

https://www.avoimetpuutarhat.fi/

Joten kyllä täällä nyt on siivottu. Mieskin jäi sopivasti lomalle ja päätyi raavaampia pihahommia raatamaan.

.

Kasvihuoneessa on tomaatteja vasemmalla laidalla kahdessa rivissä. Eturivissä on nimittäin "hoivala",

jossa saavat varttua pistokkaat ja mm. Bauhausista eurolla pelastetut taimet 'Cindel F1' ja 'Elin F1'.

Kasvihuoneen sisällä on viidakkomainen tunnelma.

'Green Zebra' on tulee kypsänäkin näyttämään suunnilleen tältä kuin nyt raakileena. 

Hassu 'Ildi' kukkii parvekkeella tuuhein tupsuin. 

Siniset tomaatit ovat jo raakileina katseenvagitsijoita, tässä 'Indigo Blue'....

... ja 'Clackamas Blueberry'.

Avomaatomaatteja on kaikkiaan neljässä lavassa ja seinustoilla ruukuissa.

Etualalla näkyy pontevasti kasvavia virolaisia lajikkeita.

Ainoat punaiset tomaatit ovat 'Hundreds & Thousands' -amppelitomaatissa ja 'Tomtastic'-kirsikkatomaatissa.

Kokosin terassin kulmalle suomalaiset kannat ja erikoisuudet 'Laukaus', 'Potattomatti', 'Irman ihme' ja 'Simo'.

Ohhoh, terassilla on näköjään lepotuolikin! Eipä ole tullut istuskeltua.

Hyötykasviyhdistyksen tämän vuoden uutuus, tsekkiläinen 'Zlatava' näyttää

ainakin tässä vaiheessa kesää täydelliseltä. Se on kasvina kaunis ja lisäksi

satoisa. Hedelmistä tulee verigreipin värisiä.

Tomaattiharrastajan kannalta on harmi, että tapahtuma sijoittuu tänä vuonna heinäkuun alkuun eikä elokuulle niin kuin ainakin viime vuonna. Tomaateissahan on tässä vaiheessa kesää lähinnä kukkia ja raakileita, joten visuaalisesti ne eivät ole mitenkään loistokkaita. Kylmän alkukesän takia avomaantomaattien kehitys on lisäksi perässä siitä, mitä se normaalina kesänä voisi olla.

Ja mitään kesäkukkaloistoa meiltä on turha odottaa. On toki orvokeita, pelargoneja, daalioita, samettikukkia ja joitakin kukkivia perennoja, mutta kesä on ollut niin kolea, että esimerkiksi omat pelargonit kukkivat vasta niukanlaisesti eivätkä omat daaliat ole ehtineet kukkaan vielä lainkaan.

Tomaateilla siis mennään. Koostan kävijöille kartan ja vähän tietoja kasvattamistani 110 tomaattilajikkeesta, jokin maininta jokaisesta. Ja vastaan suu vaahdossa kaikkeen, mitä niistä kysytään.

Satoi tai paistoi, sunnuntaista on tulossa Tomaatti-Ritun h-hetki ja juhlapäivä.

Yks kakkaa, kaks kakkaa

Kevät etenee edelleen hitaasti, mutta sen verran toivoa on ilmassa ja sääkartoilla, että olen uskaltanut siirtää pääosan noin sadasta tomaatintaimesta maitopurkeissaan kasvihuoneeseen ja jättänyt ne öiksikin sinne. Kasvihuoneessa ovat myös ne seitsemäntoista tainta, jotka ehdin lauantaina istuttaa lopullisiin kasvatusruukkuihinsa, ennen kuin äitienpäivin tohinat ja kevätflunssa katkaisivat istutusurakan. Kasvihuoneen asukit ovat yöt lämmittimen huomassa, ja sen termostaatti on säädetty +12 asteeseen, koska tavoitteena on vähintään +11 astetta.

Seitsemäntoista tainta, seitsemäntoista lajiketta, on nyt istutettu kasvatusruukkuihin. Suurin osa taimista ja lajikkeista kasvaa vielä maitopurkeissa. Lämpöpuhallin pitää öisin kasvihuoneen ilman vähintään +11 asteessa.   

Yli viikko meni siten, että roudailin maitopurkkitaimia paljuissa päiviksi kasvihuoneeseen ja yöksi olohuoneeseen. Seitsemän paljua, aamuin ja illoin, ikävänä sivutuotteena ovenpieleen katkennut iso kukkaterttu ja irronneita lehtiä. En kuitenkaan halunnut järjetöntä sähkölaskua, kun öisin oli vielä kolmen, neljän asteen pakkasia. Siitä kaula tomaatin tarvitsemiin +11-12 asteen minimilämpötiloihin oli vähän turhan pitkä.

Perhe on kevään mittaan suhtautunut kiitettävän rauhallisestin tomaatin sävyttämiin sistustusratkaisuihini, kuten tähän illasta aamuun vallinneeseen olehuonenäkymään.

Alkaneen viikon keskiviikon vastaiselle yölle on vielä ennustettu pakkasta, mutta sen jälkeen yöminimit nousisivat 7-8 asteeseen, josta ei enää ole pitkä matka +11 asteeseen.

Kananlantaa ja tuhkaa - mutta kuinka paljon? Paha kysymys

yhteiskuntatieteilijälle.

Samaan aikaan olen kunnostellut ulkona lavoja avomaan kasvatuskokeiluja varten. Päänvaivaa tuottaa lannoitus. Sain siskon kanalasta ehtaa ylivuotista kananlantaa, mutta pitkään pähkin, miten paljon sitä uskaltaa kääntää maahan.

Olen tulevaa tomaattikirjaani varten lukenut paljon tomaattia koskevaa vanhoja kirjoja ja lehtijuttuja ja löysi neuvoja niistä. Tuottelias puutarhakirjailija Frans Salonen kirjoitti vuonna 1934 Kotiliesi-lehdelle artikkelin ”Tomaatin menestyminen avomaalla”, ja siinä hän opasti näin: ”Tulevan tomaattimaan pinnalle levitetään lantaa 2-5 sentin paksuudelta”. Sitten hän neuvoi lisäämään kalisuoloja tai niiden asemesta puuntuhkaa. ”Lanta ja lannoitteet käännetään ja sekoitetaan kääntötadikolla tai lapiolla huolellisesti multaan. On tärkeää, että tämä tapahtuu vähintään viikkoa ennen istutusta."

Tein työtä käskettyä: Annostelin maahan mielestäni hyvin varovaisesti 2-3 sentin paksuisen kerroksen kananlantaa sekä muutaman desin tuhkaa ja käänsin maan noin 30 sentin syvyydeltä. Ja sitten illalla luin jutun hieman aiemmasta kohtaa: Frans Salosen ohje koskikin hyvin palanutta naudanlantaa! Tajusin, että kananlannalla maasta tuli luultavasti aivan liian vahvaa. Kananlanta sisältää lisäksi liikaa typpeä suhteessa fosforiin ja kaliumiin, joten vaarana on lehtien rehevä kasvu ilman hedelmiä.

Käyttämäni lantaerän analyysi on käytössä, mutta lapio

kourassa mietin, miten sitä sovelletaan käytäntöön.

Oppirahat on maksettava. Ryhdyin laimentamaan lavoja ottamalla niistä multaa ruukkuistutuksiin. Ruukkuihin tuli väkevän lavamullan lisäksi yli puolet kasvuturvetta. Panin tomaattilavoihin tilalle lannoittamatonta multaa muista lavoista, mutta edelleen tomaattilavojen multa taitaa olla aika tujua tavaraa.

Samalla jälkijättöisesti mietin, olisiko ollut lavoissakin järkevintä antaa kullekin taimelle yksittäinen lannoitepaukku jonkin matkaan päähän juuresta. Ja edelleen mietin, millä tavoilla voin muilla lannoitelisillä korjata kananlannan tuottamaan typpiylijäämää. (Lisäksi mietin mikä on liukoisen typen ja kokonaistypen eroa - ja lukemattomia muita yksityiskohtia, joiden en kaksi viikkoa sitten tiennyt olevan olemassakaan.)

Mies on talvesta lähtien jemmannut aamiaismunien

kuoret lannoituskokeiluhini.

Näin sitä kielitieteeseen erikoistunut sosiologi ja toimittaja on vanhoilla päivillään päätynyt laskemaan siskon antamista lanta-analyyseistä kananpaskan NPK-koostumuksia ja miettimään, miten monta desilitraa puuntuhkaa ja teelusikallista munankuorijauhetta pitäisi sekoittaa joukkoon. Oppia ikä kaikki!

Koska NPK-laskento ei toiveistani huolimatta ole periytynyt äidinmaidossa ja moni lannoituksen ja kasvinviljelyn perustieto puuttuu päästäni, aika arvauksella tässä mennään. Armonaikaa lavojen mullan loiventamiselle on vielä pari viikkoa. Sitten pitäisi ihan oikeasti tehdä avomaan istutukset - jos se kaivattu kesä viimein tulee.

Raastava kevät

Tänä vuonna ovat olleet oikeassa ne, jotka aloittivat tomaatinkylvöt vasta maaliskuussa. Heidän taimensa ovat vielä kompaktin kokoisia ja helppoja käsitellä. Huhtikuun ajan hitaasti edennyt kevät koettelee niitä, jotka aloittivat kylvöt helmikuussa. Varhain kylvetyt taimet venyvät ja levenevät sisätiloissa, eikä niitä näin kylmissä säissä voi viedä kasvihuoneeseen kuin käymäseltään. Sisällä kasvilamppujen valaisema ala ei riitä ja ikkunapaikat ovat täyteen buukatut. Monille taimille on tarjolla enää huonoja käytäväpaikkoja.

Olen kirjoittanut itselleni jo aiemmin muistiinpanon ”älä kylvä tomaatteja helmikuussa”, mutta ilmeisesti en usko itseäni. Joka kevät on ollut into uusi.

Vapun aatonaaton lumipyry verhoili kasvihuoneen ja ulkokalusteet valkoisiksi. 'Tomtastic'-tomaatti, joka on taimistani kaikkein korkein, ikävöi kesää ja pääsyä kasvihuoneeseen.  

Olen sääihminen, eli sää vaikuttaa mielentilaani. Vapun aatonaaton lumipyry veti mielen matalaksi, mutta onneksi aattona Turussa lumi suli pois ja aurinko tuli esiin. Ja vapunpäivä oli juuri sellainen kuin pitääkin: täyttä aurinkoa ja päivän maksimi +14 astetta.

Vappuauringosta – ja laadukkaasta proseccosta - rohkaistuneena vein eilen korkeimmat taimet maitopurkeissaan kasvihuoneeseen. Ajatuksena oli, että pidän ne tästä lähtien siellä ja lämmitän öisin lämpöpuhaltimella, mutta tänään jo muutin mieleni. Se johtui siitä, että yöllä oli jälleen pakkasta ja samaa tai nollalämpöä on tiedossa moneksi yöksi eteenkinpäin. Eilenillalla havaitsin, että lämpötila laski muutamaan asteeseen jo iltayhdeksän aikaan. Olin säätänyt lämmittimen pitämään lämmön kasvihuoneessa +11 asteessa. Puhallin aloitti urakkansa jo yhdeksältä ja jatkoi aamukahdeksaan. Pieni laskutoimitus osoitti, että tulee liian kallista, jos pitää puhallella sähkölämpöä taimille ja harakoille yksitoista tuntia yössä.

Aamulla kasvihuoneen tuntumassa lenteli yksinäinen varis.

Iltalenkkiä tiedossa: kasvihuoneeseen, sisälle, kasvihuoneeseen,

sisälle, kasvihuoneeeseen, sisälle...

Siirsin äsken taimihujopit laastipaljuihin ja muihin isoihin astioihin, on suhteellisen helppo päivittäin siirrellä öiksi taloon ja aamuisin sopivan ilman tullen kasvihuoneeseen. Onneksi roudausmatkaa on vain noin 15 metriä.

Ilmatieteen laitoksen tänään julkaistu tilasto todistaa mutun ja puutarhaihmisten sekä maanviljelijöiden huulilla olleen huolen: huhtikuu oli suuressa osassa maata 1-2 astetta pitkän ajan keskiarvoa kylmempi. Maan eteläosassa oli edellisen kerran vastaavanlainen huhtikuu vuonna 2013.

Hassua, että kun nyt Turkuun ennustetaan muutamaksi päiväksi +13 - 15 asteen lämpöä, se tulee pohjoistuulen vallitessa. Oikean kesän tuloon tarvitaan yleensä itätuuli; lounaasta sitä ei yleensä saada. Alan ilmeisesti olla vanha, koska toistan tässä vanhan kansan sananlaskun:

Iräst (idästä) suvi, iräst talvi, iräst ilmat ilkiämmät (vakkasuomalaisittain lausuttuna).

Tomaatinlämpöistä itätuulta odotellessa on ryhdyttävä muuhun puutarha-puuhaan. Hommaa on niin paljon, etten tiedä, mistä aloittaa. Haravointikin on vielä kesken.

'Hundreds and thousands' kukkii.

    

   

Kauanko kypsyy? DTM!

Kun olen metsästänyt omaan avomaanviljelyyni Suomen lyhyessä kesässä pärjääviä eli lyhyen kasvukauden tomaatteja, olen käyttänyt osviittana lukemaa days to maturity. Netin amerikkalaisilla tomaattisivustoilla siitä käytetään paikoin lyhennettä DTM. En tiedä, mikä olisi DTM:lle paras suomennos. Ehkä hyvä olisi ”kypsymispäivien määrä”? Tai ehkä sillä onkin jokin suomalainen vastine, johon en vain ole törmännyt?

DTM (days to maturity) on arvio siitä, kuinka paljon päiviä tietyn lajikkeen taimelta kuluu ulos istutuksesta siihen, että se alkaa tuottaa kypsiä hedelmiä. Lukema ei sisällä esikasvatusta, johon menee yleensä pari kuukautta ennen lopulliseen kasvupaikkaan istuttamista. Tomaattilajikkeiden DTM-lukemat vaihtelevat välillä 42–100. Lyhimmällä lukemalla kehuskelee lajike ’42 Days’.

Suomalaiset tomaatinsiementen myyjät eivät markkinoinnissaan käytä DTM-lukemia – ja itse asiassa suomenkielinen Google-haku sanalla ”DTM”, johtaa helsinkiläisen homoklubin Don't Tell Maman nettisivuille. Hauskaa näyttää siellä(kin) olevan.

Lajike '42 Days' lupailee erittäin aikaista kypsymistä. (Olen saanut tämän taimen
kippuralle lannoittamalla liikaa, mutta kyllä se siitä tokenee.)

Jokaisessa ulkomaan lähteessä korostetaan, että lukema on vain karkea likiarvo, sillä kasvu riippuu niin monesta tekijästä. Ensinnäkin siitä, milloin siemen on kylvetty ja miten pitkälle taimi on istutusvaiheessa edennyt kukkien ja raakileiden muodostamisessa ja missä kunnossa taimi istutettaessa on. Edelleen kypsymispäivien määrä riippuu puutarhan sijainnista, sen paikallisilmastosta ja kasvupaikan olosuhteista. Iso ero Suomessa syntyy siitä, kasvaako lajike kasvihuoneessa vai avomaalla - ja jos avomaalla, niin millä vyöhykkeellä. Kasvatustapaan ja -paikkaan liittyvät lämpö, sen vaihteluväli ja keskiarvo, auringonpaistetuntien määrä, tuuliolot, kasvualustan laatu, lannoitus, kastelu sekä ilman kosteus, tuholaiset, taudit jne. Niinpä DTM-lukemaa luonnehditaan Yhdysvalloissa guesstimateksi, arvausarvioksi!

Ilmeisesti olosuhteet ovat Amerikan mantereella vaihdelleet paljonkin, sillä eri lähteissä yhden ja saman lajikkeen lukemat voivat olla hyvin erilaisia. Otetaan esimerkiksi monille tuttu ’Black Cherry’, musta kirsikkatomaatti. Amerikkalainen Rare Seeds ilmoittaa sille lukeman 75, puolalainen TomatoEden 64 ja amerikkalainen Burpee 65 päivää. Daves Garden pelaa varman päälle ja ilmoittaa kokonaisen vaihteluvälin, 69–80 päivää.

Kanadan Vancouverissa vihanneksia viljelevä Tatjana Kouchnareva, joka ylläpitää vaikuttavaa yli viidentuhannen tomaattilajikkeen nettitietokantaa Tatjana’s TOMATObase, on monien lajikkeiden kohdalle kirjannut DTM-lukeman. Kävin Kouchnarevan kanssa kirjeenvaihtoa aiheesta, ja hän muistutti, että kypsymispäivien määrä on usein harhaanjohtava. Jopa samalla paikkakunnalla viljelevillä saman lajikkeen kypsymisen alkuaika voi vaihdella parikin viikkoa edellä lueteltujen tekijöiden vaihtelun takia. Niinpä DTM-lukemia ollaan Kouchnarevan mukaan poistamassa hänen tomaattitietokannastaan! Jatkossa he tulevat pitäytymään karkeammassa luokittelussa aikaisiin, keskiaikaisiin ja myöhäisiin lajikkeisiin. En löytänyt Tatjanan sivulta tietoa hänen käyttämistään tuon karkeamman luokittelun numeraalisista rajoista; löysin vain sen tiedon, että hän luokittelee aikaisiksi alle 65 kypsymispäivän tomaatit.

Koko skaala menee esimerkiksi Gary Ibsenin TomatoFest-nettisivun mukaan näin:

     hyvin aikainen   alle 54 päivää
     aikainen              55–69 päivää
     keskiaikainen     70–84 päivää
     myöhäinen         yli 85 päivää

Pääsääntö on, että isojen pihvitomaattien kypsyminen vie enemmän aikaa kuin pienten kirsikkatomaattien.

Lajike 'Kootenai' on hyvin aikainen; sen kypsymispäivien määräksi ilmoitetaan vain 45–60. Omat taimeni ovat kuitenkin vielä hyvin pieniä, joten kovin aikaista satoa ei lajikkeen ominaisuuksista huolimatta liene luvassa.  

Nyt olen esitellyt sekavan käsitteen, jonka osa tomaattiasiantuntijoista on hylkäämässä. Mitä jää käteen?

Jäljelle jää tieto siitä, että DTM kyllä kertoo suuruusluokan mutta se on karkea yleistys. On varmasti eroa lajikkeilla, joiden DTM:t ovat 60 tai 90. Ja aion avomaalle jatkossakin etsiä pieniä DTM-lukemia, pitäytyä alle 70-päiväisissä eli aikaisissa lajikkeissa.

 *  *  *  *

Tänä kasvukautena tomaattini eivät toistaiseksi ole eläneet vielä yhtään kypsymispäivää, koska yhtään tainta en ole istuttanut edes kasvihuoneeseen. Hyytävät yöpakkaset jatkuvat, ja päivällä elohopea kipuaa vain muutamaan plusasteeseen. On kova ikävä kesää! Tomaatintaimista ensimmäiset alkavat sisällä kukkia. Ehkä vapun jälkeen lämpenee ja kukkijat pääsevät viimein ulos?

Ensimmäisenä taimiviidakossa silmänsä avasi 'Cour di Bue.'

Avoimet puutarhat - lähdinpä minäkin mukaan

Avoimet puutarhat - Puutarhat


Tervetuloa Ritvan tomaattitarhaan Turkuun sunnuntaina 2.7.2017 klo 12 - 18. Kypsiä hedelmiä tuskin silloin vielä monia näkyy, mutta esillä on kaikenlaisia viljelyvirityksiä sekä toivon mukaan järjettömästi kukkia ja raakileita! Sekä onnellinen tomaattimatami tomaattipaidassaan.

Alaska opettaa

Minulle tomaattiharrastuksen kiinnostavimpia ulottuvuuksia on tomaattimaantiede. Tomaattikasvihan on levittäytynyt maailmassa lähes kaikkialle, ja sen sopeutumista erilaisiin oloihin on auttanut tutkijoiden ja puutarhureiden tekemä kasvinjalostus. Maailmassa on tämän seurauksena yhden lähteen mukaan noin kymmenentuhatta tomaattilajiketta, toisen mukaan lähes kaksikymmentätuhatta.

Kuten tiedämme, Suomen kesä on lyhyt ja epävarma ja yöt ovat vaarallisen kylmiä, joten täällä avomaantomaatin viljelyssä on aina riskejä. Kukaan ei tiettävästi Suomessa yritäkään tomaatin avomaanviljelyä kaupallisessa mielessä, vaan tomaatin laajamittainen tuotanto tapahtuu kasvihuoneiden suojissa. (EDIT 30.8.2017: Livonsaaressa Naantalissa avomaantomaattia kasvatetaan kaupallisesti ) Kesä toisensa perään me tomaattiharrastajat pidämme kiinni toivosta ja istutamme tomaatteja seinustoille, reunustoille ja kasvimaille. Osa istuttaa siksi, ettei kasvihuonetta ole tai sinne ei mahdu enempää, ja osa siksi, että tietää tomaatinviljelyn avomaalla voivan hyvänä kesänä onnistua oikeinkin hyvin.

Valkoiset krämmäleet ruukkutomaatin juurella ovat elokuisen
ukkoskuuron tuomia rakeita. 

Kasvinjalostajat eivät ole jalostaneet Suomen oloihin yhtään tomaattilajiketta, mutta toki meillä on joitakin maatiais- eli perinnelajikkeita, jotka ovat syntyneet käytännön viljelyn ohessa ja hyviksi havaittu. Suomalaisten puuttuessa olen etsinyt muilla maailman pohjoiskolkilla jalostettuja lajikkeita, koska niillä on eniten toivoa menestyä täällä. Karttapallosta näkee, että lähinnä vastaavia alueita ovat muut Pohjoismaat, Baltia, muu pohjoisempi Eurooppa, Venäjän lähialueet ja pohjoinen Siperia, ja sitten Pohjois-Amerikasta Kanada sekä Yhdysvaltain pohjoiset osavaltiot – etenkin Alaska. Varsinkin Venäjällä ja Pohjois-Amerikassa tomaattia on myös jalostettu laajamittaisesti.

Alaska ei jätä minua rauhaan, vaan Street viewin silmin kuljen keskisessä Alaskassa sijaitsevan Fairbanksin kaupungin kaduilla, katselen koivuja, vuoria, havumetsiä ja järviä etsien yhtäläisyyksiä Suomen maisemien kanssa. Niitä on paljon, mutta on erojakin sitten. Alaska sijaitsee pääosin 60. - 70. pohjoisen leveyspiirin välissä – niin kuin Suomikin - , joskin Alaskasta ulottuu noin tuhat kilometriä pitkä lonkero Tyynen valtameren rantaa pitkin kohti kaakkoa, siis huomattavasti etelämmäs kuin ”varsinainen” Alaska. Välimatkat ovat hirmuisia, ja väkeä on vain vähän.

Alaska on Yhdysvaltain pohjoisin ja suurin osavaltio. Asukkaita on vain noin 736 700 ja maapinta-alaa lähes viisi kertaa niin paljon kuin Suomella.

Fairbanks on noin 30 000 asukkaallaan Alaskan toiseksi suurin kaupunki, ja siellä sijaitsee Alaskan yliopisto. Nimenomaan Alaskan yliopiston maa- ja metsätalouskoeasemalla on jalostettu sikäläisiin ankariin oloihin soveltuvia vihanneksia ja marjoja. Tomaatin ongelmana Alaskassa ja Suomessa on öiden kylmyys. Yölämmön putoaminen alle noin +12 asteen aiheuttaa sen, etteivät useimmat tomaattilajikkeet pölyty ja ala tuottaa hedelmää. Fairbanksissa on tutkittu tomaatin menestymistä avomaalla yli sadan vuoden ajan, ja sieltä on peräisin lajikkeita, joiden sanotaan tuottavan hedelmää vaikka yölämpö kävisi vain noin +7 asteessa.

Kajaanin leveyspiireillä sijaitsevan Fairbanksin ja Etelä-Suomen kesä- ja heinäkuun ylimmät ja alimmat lämpötilat ovat ilmastodatan perusteella yllättävän lähellä toisiaan, mutta elo- ja syyskuu paljastavat ison eron: Turun ja laajemminkin Etelä-Suomen elo- ja syyskuut ovat huomattavasti leppeämpiä kuin Fairbanksin, mikä antaa eteläsuomalaisille viljelyksille paljon lisäaikaa. Tämä on ilmeisesti Golf-virran ansiota. Sellaisia isoja eroja on, että Fairbanksin kesät ovat selvästi kuivempia kuin Turun kesät ja talvet ovat huomattavasti kylmempiä kuin Etelä-Suomen talvet – mutta eihän tomaatti talvia tarvitsekaan.

Alaskaa tutkiessani törmäsin Googlen ihmeellisillä poluilla suomalaiselta vahvasti kalskahtavaan nimeen, tohtori Arvo Kallioon, joka paneutui Fairbanksin koeasemalla 1950 - 1968 tomaatin, kaalin ja mansikan jalostukseen. Kallio esitteli vuonna 1970 'Early Tanana' -lajikkeen, jonka hedelmät kypsyvät varhain ja kestävät viileyttä. Lajike löytyy joidenkin yhdysvaltalaisten tomaattifirmojen siemenluetteloista. Nimensä lajike on lainannut joelta, joka virtaa Fairbanksin läpi.

Otin sähköpostitse yhteyttä Arvo Kallion vanhimpaan tyttäreen saadakseni tietää edesmenneen kasvinjalostajan taustoista vähän enemmän. Ilmeni, että Arvo Kallio varttui Minnesotan Duluthissassa suomalaislähtöisessä perheessä.  Anna-äiti oli kotoisin Jämijärveltä Satakunnasta ja Frank-isä Porista.

Tohtori Arvo Kallion kuolema huomioitiin Fairbanksin
yliopistossa muistokirjoituksella.

Amerikkalaisissa tomaattitiedostoissa esiintyy myös kasvinjalostajan itsensä mukaan nimetty lajike, Kallio. Arvo Kallion kerrotaan 1950-luvun puolivälissä tuoneen yhtä tomaatinsiementä mukanaan Alaskasta Minnesotaan ja antaneen sitä eräälle ystävälleen. Tämä piti kannan hengissä niin, että Kallio-lajiketta on saatu myyntiinkin. Terroir Seeds -firman siemenluetteloon Kallio-lajike tuli 2011.

Arvo Kallio palasi myöhemmällä iällä Alaskasta Minnesotaan johtamaan sikäläistä maatalouskoeasemaa ja tuli tunnetuksi tomaatin sukulaiskasvin perunan tutkijana.

Arvo Kallion jalostustyö paikkaa sitä puutetta, ettei Suomesta ole maailmalle lähtenyt yhtään tunnettua tomaattilajiketta. ARVOstan!

Alaskan Fairbanksista ovat kotoisin myös lajikkeet Sub-Arctic 25 sekä Polar-lajikeperhe eli Polar Star, Polar Baby, Polar Beauty ja Polar Gem. Nämä kehitti John Holm (1920 - 1998), joka oli yrittäjä ja monipuolinen puutarhakokeilija. Näitä polareita minulla oli viime kesänä seinustoilla ruukkuviljelyssä, ja hyvin tuottivat satoa.

Kaikki lajikkeet, joiden nimessä esiintyy maantieteellinen sana Alaska, on jalostettu lyhyen kasvukauden oloihin. Alaska-nimisiä lajikkeita on sekavasti kylläkin kaksi: Toinen on runkotomaatti, jonka on jalostanut Edward Lowden Kanadan Ontariossa. Toinen on Venäjältä kotoisin oleva kirsikkatyyppinen pensastomaatti Alaska (kasvuaikaa 63 päivää). Lisäksi on perinnetomaatteihin lukeutuva luumutomaatti Alaskan Fancy (kasvuaikaa 55 päivää). Palaan tähän kasvupäivien käsitteeseen myöhemmissä postauksissani.

Haluaisin Tananan, Kallion ja kaikki muutkin alaskalaiset siemenkokoelmiini ja ehkä ne jossain vaiheessa jotakin kautta saankin. Sain tänä keväänä jompaakumpaa 'Alaskaa' kaksi siementä vaihdossa eräältä harrastajalta, mutta toinen siemen ei itänyt ja toisen onnistuin ituvaiheessa mädättämään kuoliaaksi.  Maantieteellistä Alaskaa edustavat tänäkin vuonna puutarhassa siis edelleen vain polarit (joita voi tilata Puolasta Pomidorlandiasta – jos kaupallinen tiedote sallitaan.)                                          

John Holmin jalostamat Polar Beauty (vasemmalla), Polar Star ja Polar Baby
tuottivat mukavasti satoa viime kesänä Turussakin.

Alaskan yliopisto Fairbanksissa on ihan äskettäinkin julkaissut listan heidän alueelleen sopivista vihanneksista, ja siellä joukossa 'Early Tanana' edelleen on, alaviitteellä ”jalostettu maa- ja metsätalouskoeasemalla, University of Alaska Fairbanks". Polarit jostakin syystä puuttuvat.

Pensastomaattien kasvualusta suositellaan kattamaan läpinäkyvällä tai IRT-muovikatteella - en ole ehtinyt selvittää, mitä se sellainen on. Suosituslista on tällainen (suomennokset omia):

PENSASTOMAATIT

Black Cherry: aikainen, osittain suolankestävä, tarmokas kasvu

Early Girl: aikainen, erinomainen sato

Cosmonaut Volkov: keskiaikainen, maatiainen, supermaistuva. KORJAUS LÄHTEEN TIETOON: lajike on runkotomaatti, kotoisin Ukrainasta.

Red Robin: aikainen, pieniä hedelmiä

Taxi: aikainen, hyvä sato, isot keltaiset hedelmät

Tumbler-kirsikkatomaatit: aikainen, erinomainen amppeliin, F1

RUNKOTOMAATIT

Big beef: keskiaikainen, maistuva pihvitomaatti, hyvä taudinkestävyys, F1

Black Plum: aikainen, purppurat hedelmät

Buffalo: keskiaikainen, maatiainen, erinomainen voileipätomaatti, kalpean ruusunpunainen

Caruso-Re: aikainen, hyvä laatu

Early Tanana: aikainen, kypsyy hyvin vihreänäkin poimittuna

Juliet: aikainen, makean punainen kirsikkatomaatti, halkeilunkestävä, kuuluu All-America
valikoimaan

Lemon Boy: aikainen, isot keltaiset hedelmät

Stupice: aikainen, maatiainen, pienet hedelmät, hyvin aikainen

Sub Arctic 25: aikainen, pienet hedelmät

Sub Arctic Maxi: hyvin aikainen, suurimmat sub-arctic-tyyppiset hedelmät

Sungold: aikainen, aprikoosinoranssi kirsikkatomaatti, hedelmäinen maku, F1

Sweet 100: aikainen, hyvä laatu


LÄHDE:

http://www.uaf.edu/files/ces/publications-db/catalog/anr/HGA-00030.pdf

Toki tämä on vain yksi monista pohjoiseen sopivien lajikkeiden suosituslistoista, mutta varmasti varteenotettavimmasta päästä. Jos jokin lajike pärjää keskisessä Alaskassa, se pärjää varmaan aika hyvin myös Suomessa!

Seuraavassa postauksessa tomaattien kasvukuulumisia.

Tsekkiläislähtöinen, kauniin perunalehtinen Stupice-lajike on mukana alaskalaisten suosituslistalla. Koulintahommia on taas tiedossa, kun noin taimet kennoistaan pursuilevat...